Cultural differences...

はじめまして !

ELi "Hajimemaste!" Romanjilla kirjoitettuna tarkoittaa, että hauska tavata! Olemme nyt vihdoin oppineet lukemaan ja kirjoittamaan kaikki tavut kahdista japaninkielen aakkosista. Japanin kieltä kirjoitetaan siis tavuaakkosin, jonka lisäksi käytössä on sanakirjoitus eli kanjit.
Kuva: Hiraganataulukko, Katakanataulukko ja muutama esimerkki kanjeista

Hiraganat ovat japanissa käytetyin kirjoitustyyli, sillä niitä käytetään japaninkielisten sanojen kirjoittamiseen. Katakanat ovat tarkoitettu vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen. Suurinosa vierasperäisistä sanoista on lainattu englannista kuten esimerkkinä mustikka on Bruuberyy (Blueberry) ja Teepy (Tape) jne... Kanjit ovat alunperin kotoisin kiinasta ja niitä käytetään korvaamaan kokonaisia sanoja.

Siinä oli siis hyvin lyhyesti faktaa japanin kielestä. Kuten sanottu osaamme nyt molemmat tavuaakkosistot. Katukuvassa näkyvien kylttien, mainosten, viittojen ym. lukeminen on silti mahdotonta, sillä japanilaiset käyttävät tekstissä sekaisin kaikkia kolmea kirjoitustapaa! Kanjeja pitäisi osata vähintää satoja voidakseen lukea kunnolla! Kieltä opiskellessa nälkä kasvaa syödessä ja nyt, kun ymmärtää jo osan puheesta sekä kirjoituksesta haluisi nopeasti oppia lisää, jotta voisi kommunikoida sujuvasti paikallisella kielellä. Koska kaiken oppiminen välittömästi on kuitenkin käytännössä mahdotonta, on väkisin tullut vastaan turhautumisen hetkiä, joiden tuloksena olemme päätyneet pohtimaan, että miksi maailmassa ei voisi olla käytössä vain yksi yhteinen kieli? Ajatelkaahan nyt itsekin, että kuka edes vaivautuu keksimään kielen, jossa on kolme kirjoitusjärjestelmää, ja jota kukaan maailmassa ei osaa täydellisesti kirjottaa! Onko siinä minkäänlaista järkeä? Eikö olisi helpompaa, että olisi yhdet aakkoset ja yksi sana ja yksi merkitys jokaiselle asialle? Näin kaikki maailman ihmiset voisivat helposti kommunikoida keskenään käyttämällä tätä kansainvälistä tapaa ilmaista itseään.

Mun mielestä tällainen järjestely olisi kaikille kiva ratkasu. Miettikäähän nyt, jos meillä olis yksi kieli niin me säätyisimme suomessakin monilta koulutunneilta, kun kaikki kieliluennot poistuisivat lukkarista. Oli miten oli, niin jos näin oikeasti tapahtuisi (eli me lanseeraisimme onnistuneesti uuden maailmanlaajuisen kielen, joka tappaisi kaikki muut maailman kielet) häviäisi maailmasta luultavasti myös erilaiset kulttuurit. Tai vähintäänkin kulttuurierot tasottuisivat. Kulttuurieroista puheenollen, niitä täällä todella on! Kulttuuri on itseasiassa omasta mielestäni täällä paikan päällä kaikista mielenkiintoisin asia. Kaikki on niin erilailla ja joka päivä oppii jotain uutta.

Toissapäivänä olin harjoituksissa ja koska harjoitukset loppuvat 10 aikaan illalla olin hieman väsynyt ja haukottelin refleksinomaisesti ollessani vaihtopenkillä. Vieressäni oleva tyttö syöksyi välittömästi peittämään suuni kädellään. Minulle selvisi, että julkisilla paikoilla haukotteleminen on erittäin loukkaavaa ja epäsuotavaa. Minkäs sille sitten voi, jos on väsynyt ja haukotus vain tulee?! Vastaus on, että sille vain PITÄÄ voida! Koska itse olen vielä sen koulukunnan kannattajia, että haukotteleminen on refleksi (yritän kovasti opetella hallitsemaan haukottelulihaksiani) minulle kävi kyseinen vahinko myös iltapäiväluennolla. Opettajamme puuttui myös asiaan sanomalla luokan edessä, että pitäisi varmaan keskeyttää luoento, kun pitkästytämme Kaisaa liikaa. Tämä oli kuitenkin onneksi vain hyväntuulinen "keltainen kortti", joten seurauksena oli tällä kertaa vaan koko luokan naurut minulle :)

Meillä alkoi viime viikolla yksi ainoista englanniksi pidettävistä kursseistamme, Japanese mind 2, joka käsitelee Japanin kulttuuria. Kurssi alkoi perus käytöstapojen opettelusta, ja mikä oliskaan enemmän perusasia täällä kuin jokapäiväiseen arkeen kuuluva syömäpuikkojen eli chop stickejen käyttö. Ope oli ottanut tunnille mukaan koko repertueerin omia ruokailuun liittyviä tavaroitaan ja demostroi meille, kuinka ruokapäydässä tulisi käyttäytyä. Ensinnäkin ennen kuin koskee mihinkään esillä olevaan sormenpäälläkään tulee AINA sanoa "Ittadakimasu!" jolla toivotetaan kaikille ruokailijoille hyvää ruokahalua. Jos tämän unohtaa voi saada kovankin tuomion. Puikkojakaan ei saa käyttää miten tahtoo, vaan mm. kun pidät puikkoja kädessäsi ja selostat jotakin tarinaa samaan aikaan et saa vahingossakaan huitoa ilmaa puikoilla ja mikä pahinta et saa todellakaan osottaa puikoilla ketään henkilöä. Vaikka itse teenkin kyseistä huitomista jatkuvasti tukeakseni vahvaa englannin kielen osaamistani, ymmärrän nyt paremmmin miksi se on kiellettyä, sillä eihän kukaan euroopassakaan rupeisi veitsen kanssa huitomaan ja osoittelemaan vastapäätä istuvia kavereitaa, eihän?!

Kuva: Ennen Japanese Mind kurssilla oppimiamme käytöstapoja, emme olleet ihan perillä mitä niillä puikoilla saikaan tehdä... Keksimme niille siis erilaista hyötykäyttöä.