Hiragana! Soo, desu ka!

Ohioo!
Kuva: Meidän yhteinen upea hyppypose Fujiretkellä, JLSP vaihtarit!

On taas päässyt vierähtämään tovi viimeisestä blogipäivityksestä. Meillä on ollut nyt koulua jo jonkin verran täällä, joten aloitan kertomalla siitä.

Viime viikon torstaina tunnit vierähtivät käyntiin aamu yhdeksältä kahden tunnin japaninkielen opinnoilla. Meidän A-luokkamme (eli alkeisryhmän) isona tavoitteena oli opetella tämän oppitunnin aikana esittelemään itsemme japaniksi viiden lauseen mittaisella esittelypuheella. Luennon jälkeen vuorossa oli nimittäin Opening seremony, jossa jokaisen JLSP (japanese language studies programme) oppilaan tuli esitellä itsensä japaniksi koulun muulle henkilökunnalla ja paikallisille oppilaille. Torstai-opemme (meillä vaihtuu päivittäin opettaja) oli erittäin energinen ja innokas, minkä ansiosta koko ryhmämme suoriutui kiitettävästi tästä kuumottavasta esittelytilanteesta, joka tapahtui pitämällä lyhyt puhe koko konferenssitilan etuosassa mikkiin puhuen.

Kuva: Antony pitämässä esittelypuhettaan. Täällä täytyy aina kumartaa tietyssä kulmassa, kun tapaa ihmisiä. Harjoittelimme ensimmäisellä japanin tunnillamme jopa oikealla tavalla kumartamista noin vartin verran...

Torstai-iltana päätimme koulunkäynnistä innostuneina vielä tehdä ruokaa ja opiskella yhteisvoimin hiraganoja ja tervehdyksiä japaniksi. Phoebe kokkasi meille ja saimme loistavaa kotiruokaa! Itse en ole vielä uskaltanut käyttää huoneissamme olevaa hellaa, sillä se toimii kaasulla. Koordinaattorimme totesi ensimmäisenä päivänä meille, että "if you accidentally leave the gas on in the evening, you will be killed on the morning" mikä oli musta aika kannustava repliikki :D Joten päätin olla tappamatta itseäni ja jättää kokkaamisen muille.
Kuva: Pakollinen ruokakuva! Tätä keittoa söin Fujilla lounaaksi. Olemme päätelleet, että nuo valkoiset jutut varustettuna pinkillä spiraarilla on jotakin kalaa, mutta ei siltä kyllä maistu liikaa!

Koska koulu oli lähtenyt niin hyvin käyntiin torstaina, lähdin perjantaina iloisin mielin aamuluennoille ja hiraganakokeeseen. Kaikki oletukseni mukavasta japanin opiskelusta murskautuivat kuitenkin pala palalta, kun tunnit vierähtivät eteenpäin! Perjantai-opemme päätti opettaa meille japania japaniksi ja olla puhumatta sanaakaan englantia! Onneksi ryhmässämme on joitakin oppilaita, jotka ovat opiskelleet aiemmin japania, muutoin emme olisi tienneet koko luennon aikana edes mistä sivusta opettaja puhuu. "Opiskelin" japania siis yhteensä 6 tuntia tajuamatta mistään mitään! Kaikista kurjinta näissä tunneissa on se, että koska meillä on niin pieni luokka niin kaikilta oppilailta kysytään jatkuvasti vuorotellen kysymyksiä japaniksi. En siis säästynyt niiltä noin sadalta kiusalliselta tilanteelta, jossa yritin vain selittää kaikilla tuntemillani kielillä, etten todellakaan tiedä mistä on kysymys ja minulla ei ole harmainta hajua edes mistä voisin lähteä arpomaan vastausta kysymykiin, joita opettaja esitti.
Kuva: Class-A! Eli meidän alkeisryhmämme (kuvasta puuttuu Tom, Kris ja Mark)

Tämän masentavan kokemuksen tuloksena oli jälleen kerran suunnaton turhautuma! Kyseessä oli jo toinen kerta, kun minun piti laskea ainakin sataan ja rauhoittua etten siltä istumalta mennyt internettiin bookkaamaan lentoa takaisin Suomeen! Onneksi muut jaksoivat taas tsempata minua, ja olihan edessä viikonloppu!!!

Perjantaina meillä oli ensimmäiset "partyt" täällä Tokiossa. Juhlien syynä oli tällä kertaa joidenkin vanhojen oppilaiden hyvästely ja meidän uusien opiskelijoiden tervetulleiksi toivottaminen. Menimme Shinjukuun, jossa meidän oli määrä mennä yhdessä syömään izakayaan. Shinjuku on yksi Tokion isoimmista keskuksista, jossa on öiseen aikaan jos jonkinmoista sisäänheittäjää ja kuppilaa. Me tapasimme asemalla sekalaisen, noin neljän kymmenen hengen joukon, Nihon Universityn opiskelijoita ja lähdimme tallaamaan kohti ruoka/juomapaikkaamme. Rakennus, johon menimme lopulta sisälle näytti ulkoapäin lähinnä ränsistyneeltä kerrostalolta, mutta päästyämme sisään se paljastui 5 kerroksiseksi izagayaksi. Systeeminä oli, että jokainen maksaa 3000 JPY (alle 30 EUR) ja tällä rahalla jokainen saa sitten illan mittaan juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo. Meistä tämä summa kuulosti aika paljolta ja niinpä muutama britti alkoi heti tilaamaan jatkuvalla syötöllä ruokaa pöytäämme. Tarjoilija kantoi meille sushia, mustekalaa, rapuja, sieniä, vihanneksia, porsasta, pihviä, kasvispullia jne. Lisäksi meille laitettiin kannullisia olutta pöytään, ettei sitä tarvitse tilata koko ajan lisää. Viettelimme sitten iltaa siinä noin puoleen yöhön asti, jolloin meidän oli kaikkien aika lähteä kotiin viimeisellä junallamme. Meidän täytyy aina lähteä illanvietoista viimeistään puolen yön aikaan, sillä viimeinen juna lähiöömme menee silloin ja seuraava vaihtoehto päästä kotiin on joskus 7 aikaan aamulla, ja en ole varma haluanko kokeilla tätä keinoa ollenkaan täällä olo aikanani.. Suurimman osan illasta pysyttelimme omassa pöydässämme JLSP oppilaiden kanssa, mutta juttelin myös muutamille muillekin ihmisille. Ilta oli kaiken kaikkiaan rentouttava, mukava ja oikein onnistunut :) Oli hauska nähdä muutakin iltaelämää Tokiossa kuin tämä meidän oma lähiömme Shimo-Takaido.
Kuva: Axel (yksi ruotsalaisista) Izagayassa olutkannunkera
Kuva: Suomalaisert ja Phoebe having fun :)

Olen nukkunut koko viikon aika huonosti (koska mulla on ollut huono tyyny ja ostin vasta äskettäin uuden), joten lauantaina päätin jäädä nukkumaan, kun muu sakki otti suunnaksi paikalliset festivaalit. Takaisin tullessaan heillä oli kuitenkin tuliaisia, sillä yksi briteistä, Antony, oli voittanut jostakin kojusta kilpikonnan! Nyt hänellä on siis lemmikki täällä :) Jota me kaikki JPSL ihmiset voimme käydä katsomassa ;)
Kuva: Matsuksi nimetty kilpikonna, jonka Antony voitti paikallisilta festivaaleilta. Vaikea kuvitella, että täällä pelikojuista ei voiteta pehmoleluja niin kuin lintsillä vaan oikeita elukoita :D

Sunnuntaina otimme sitten suunnaksi Fuji vuoren ja Fuji järvet. Maanantai oli täällä Japanissa national holiday, joten me olimme päättäneet viettää sen tutustuen Tokion ulkopuoliseen elämään. Lähdimme Shinjukusta bussilla matkaan jo 7 aikaan aamulla, sillä muut bussit olivat jo bookattu täyteen aikaisemmin viikolla. Matka määränpäähän kesti kauheassa lomaruuhkassa noin 5 tuntia (piti olla 2). Päästyämme perille alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä junalla ensin hostelille jättääksemme tavarat säilytykseen ja palata sitten takaisin järville tekemään kaikkia turistijuttuja. Kun olimme ostamassa Kawakuchikon asemalla junalippuja lippuautomaatista jokin juna saapui juuri laiturille, ja asemanhenkilökunta alkoi hoputtaa meitä hyppäämään junaan nopeasti ennen kuin se lähtee. Junan sisäänheittäjä alkoi huutamaan meille kauheasti japania ja hämmennyksissä osa porukasta, minä mukaan lukien, juoksi vain sisään junaan. Kun junan ovet sulkeutuivat tajusimme kuitenkin, että osa porukasta ei kerennyt junaan sisään ja koska matkanjohtajamme, Lucy, oli ulos jääneiden joukossa meillä ei ollut minkään näköstä tietoa mihin juna menee tai minne nyt joutuisimme. Hetken pohdinnan jälkeen minun puhelimeni alkoi kuin ihmeen kaupalla soimaan. Suurimman osan puhelimet eivät toimi täällä, joten normaalisti toimimme niin, että kun joku eksyy porukasta palaamme kaikki paikkaan, jossa olemme viimeeksi nähneet kyseisen henkilön. Onneksi Niklas oli kuitenkin muistanut tässä tapauksessa minun puhelinnumeroni ulkoa ja soitti Saksalaisen Veran puhelimesta meille. Kävi ilmi, että olimme totaalisen väärässä junassa, joten meidän piti selvittää tiemme takaisin lähtöasemalle. Puolisen tuntia myöhemmin ja 600 Jeniä köyhempinä pääsimme takaisin lähtöpisteeseen.

Kuva: Fuji vuori tai pikemmin osa siitä, koska emme nähneet enempää pilvisen sään takia.

Ohjelmamme Fuji järvillä oli hieman avoin. Alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä ensimmäisenä päivänä Lake Saikolle, mutta nähtyämme paikallisen aluekartan selvisi, että sinne menee vain autotie ja sitäkin pitkin matka olisi noin 12 kilometriä eli veisi ikuisuuden kävellen. Muutimme siis suunnitelmaa ja otimme ylihinnoitellun bussin Saikon rannalle. Saiko järvi on ainoa järvi, jossa saa uida, joten päästyämme sinne menimme suoraan "biitsille" joka oli oikeasti pientäkiveä oleva ranta, jossa jotkut ihmiset telttailivat kalastivat ja jopa yrittivät surffata ilman varsinaista tuulta :) Menimme kaikki ensin suoraan uimaan. Tämän jälkeen osa porukasta halusi jatkaa matkaa ja toiset taas halusi käyttää hyväkseen ainutlaatuisen tilaisuuden ottaa aurinkoa ja maata rannalla. Arvatkaa olinko minä osa tätä jälkimmäistä porukkaa, NO KYLLÄ!!! :D Täällä on koko ajan yli 30 astetta lämmintä, mutta Tokiossa ei varsinaisesti ole paikkoja ottaa aurinkoa, ja koska ruskettuminen on täällä aika OUT niin kukaan ei edes kaipaa moisia paikkoja. Minä haluan kuitenkin olla täällä ulkona muodista ja ruskettua, joten päätin jäädä rannalle. Odotuksemme ihanasta biitsipäivästä eivät kuitenkaan toteutuneet täydellisesti nekään, sillä pian muiden lähdettyä vuoristoilmasto iski ja pilvet peittivät taivaan. Niinpä makasimme rannalla kylmissämme ja kulutimme aikaamme mm. laskemalla japaniksi sataan ja opettelemalla näin kieltä :D How interesting?!

Kuva: Lake Saiko ja surffaajia :)

Kuva: Täydellinen rantapäivä? No... ei ihan sään puolesta, mutta oli ainakin hauskaa!

Toinen puoli porukkaa oli käyttänyt tämän ajan vaeltamalla metsäistä vuoren rinnettä ylöspäin nähdäkseen joltakin näköalatasanteelta Fujin. He olivat kuitenkin eksyneet reitiltä ja ennen viittä saimme taas hätäisen soiton, että meidän tulisi ehtiä noin 20 kilometrin päässä olevalle hostellille ennen seitsemää, sillä he olivat missanneet viimeisen bussin ja olivat jumissa keskellä ei mitään!
Kuva: Osa porukkaa vaeltamassa vuorilla metsässä eksyneenä.

Meidän vaihtoehtomme olivat tässä tilanteessa ottaa ylihinnoiteltu koko alueen kiertävä näköalabussi taikaisin asemalle tai keksiä jotain muuta. Päätimme mennä paikallisen hotellin receptioneen ja pyytää heitä soittamaan meille taksin. Työntekijät kävivät kääntämässä google translatorin avulle meille muutaman lauseen, jotka he kirjoittivat paperille ja lopulta saimme taksin. Hinnaksi tuli noin 3500 JPY eli noin 10 euroa per nassu. Se oli ihan siedettävä hinta siitä, ettemme joutuneet viettämään yötämme metsässä.

Päästyämme asemalle meillä oli edessä salapoliisitehtävä. Matkanjohtajamme oli taas toisen ryhmän mukana ja hänellä oli kaikki tieto hostellistamme. Meidän piti siis saada selville: a)mille asemalle meidän pitää ottaa paikallisjuna? b)mikä hostellimme nimi on ? c)Missä se sijaitsee? ja d)Miten voimme bookata kaikki sisään ilman, että meillä on mitään varausinformaata mukanamme ja ilman, että tiedämme edes kaikkien sukunimiä? Aloitimme tehtävän suorituksen sillä, että päättelimme ensin oikean aseman siitä, että tiesimme paljon junalipun sinne tulisi maksaa. Seuraavaksi päätimme käyttää apunamme kaikkea hallussa olevaamme tietoa eli hostellin puhelinnumeroa! Löysimme asemalta julisteen, jossa oli myös kyseinen puhelinnumero, joten päättelimme että kyseessä on sama paikka: Michael´s Hostel. Kun tiesimme paikan nimen, löysimme sen myös kartalta! Ja viimeinen ongelmamme selvisi, kun pääsimme paikan päälle ja suureksi ihmeeksemme hostellin henkilökunta puhui aivan täydellistä englantia! Niinpä selitimme tilanteemme ja saimme bookattua kaikki sisään ja erikoisluvan maksaa varauksemme keskiyöhön mennessä.

Hostellimme oli aivan loistava! Meillä oli kymmenen hengen huone ja ilmainen internetti, ilmaista kahvia ja ilmaista teetä! Lisäksi tapasimme hostellin omistajan, joka ystävällisesti vei meidät syömään jollekin perhetutulleen. Tämä paikka oli vähän kuin ravintola, mutta ulkoa päin ihan normaali talo. Sisällä oli neljä pöytää, ja otettuamme kenkämme pois jalasta (näin tehdään suurimmassa osassa ravintoloista täällä) valtasimme sitten yhden lattialla olevan matalan pöydän. Tämä oli ensimmäinen kerta kun istuimme täällä ollessamme oikeasti lattialla koko ruokailun ajan, ja se alkoi jopa sattumaan polviin, kun täytyi olla koko ajan risti-istunnassa. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta saimme sen alas. Tunnelma sitä vastoin oli erikoinen ja erittäin paikallinen, joten se korvasi hyvän ruuan puutteen :)

Seuraavana päivänä starttasimme päivämme lähtemällä etsimään paikallista pyhäkköä (shrine) jo kukonlaulun aikaan eli ennen kahdeksaa. Saimme respasta kartan ja ohjeet, joiden avulla löysimmekin perille suht nopeasti. (vaikka minä toimin kartturina ;) Pyhäköltä meidän oli määrä jatkaa matkaamme eräälle vuorelle ja kiivetä näköalapaikalle, josta on hyvä näkymä Fuji vuorelle. Kysymällä useaan otteeseen apua paikallisilta kyläläisiltä löysimme vihdoin tiemme määränpäähän. Puolessa välissä loputtoman tuntuisia portaita ylös vuorelle pääsimme osaksi paikallista "Photo shoot sessiota", kun joku japski halusi ottaa meistä kuvia! Minä päädyin jopa vaihtelemaan eurooppalaisia kolikoita hänen kanssaan. Kun pääsimme ylös ja odotimme näkevämme kaikissa postikorteissa olevan näkymän kauniille Fuji vuorelle, ilma olikin harmiksemme niin pilvinen, että näimme vain pienen osan vuoresta. Päätimme kuitenkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja otimme kuvia ylhäällä olevasta buddhatemppelistä erilaisten poseerausten kera ja täytimme vesipullomme vuoristovedellä.
Kuva: Buddhatemppeli vuorella, johon kiipesimme.

Tästä matka jatkui takaisin Kawakuchiko järvelle. Siellä päätimme ottaa köysiradalla liikkuvan lasketteluhissin tapaisen vaunun vuoren huipulle. Matka ylös kesti vain noin 7 minuuttia ja maksoi alle 20 euroa edestakaisin. Ylhäällä oli näköalatasanne, jossa pääsimme ottamaan kuvia. Korkeanpaikan kammoisena epäilin ensin menenkö ollenkaan ylös, mutta selvisin matkasta hienosti ja olen tyytyväinen, että menin ylös, sillä sieltä näki erittäin kauas :)
Kuva: Näköalatasanteella, johon menimme köysirataa pitkin (with a cable car)

Tämän jälkeen menimme hakemaan kaupasta ruokaa ja istuimme rantakallioille syömään. Paikalliset kalastelivat rannassa ja näimme jopa yhden erittäin ison kalan uiskentelevan rantamatalikossa. Ruoan jälkeen päätimme tehdä muutaman tunnin kävelyretken järven ympäristössä. Näimme isoja hämähäkkejä, lintuja, kasvillisuutta ja paikallista asutusta :) Päivä oli oikein onnistunut! Palasimme illalla takaisin asunnoillemme ruuhkabussilla, jossa meillä oli taas monta tuntia aikaa opiskella, sillä tiistaina edessä oli taas KOULUPÄIVÄ!

ENGLISH SUMMARY

On our first real school day we had an opening ceremony after language studies. We had to introduce ourselves in front of our teachers, other university staff and Japanese volunteers. The hard part of this was that even A-class students had to do this in Japanese! Fortunately, we studied so hard during the morning lesson that all of us managed to handle the self introduction in Japanese with ease.

At the weekend, some Japanese volunteers had organized a party called "welcoming party". We went altogether to an izakaya in Shinjuku. The evening was very fun! We ate many different dishes and drank lots of beer. We also got an opportunity to make new Japanese friends, and to get know other JLSP students better. In Japan, when people go out to eat together they always receive a shared bill. This is very unusual in Finland. Culture here says to share a lot more than in Finland, and this bill sharing system is a one example of that fact.

After the weekend we had Monday off from school because it was a national holiday. We decided to use this opportunity to go and see other parts of Japan. Our trip was this time to Fuji mountain and Fuji five lakes. We left home very early in the morning (before seven), which was a good choice because there was a lot of traffic. We spent two days in Fuji area. We did some mountain climbing, but we didn't go to the top of Fuji. We also swam in one lake and lay on "the beach". On the second day we took a cable car to one hill and took a long walk by the lakes. It was interesting to see a new place and different landscapes. I think that the Fuji lakes was a beautiful place! The trip would have been probably even better if the sun shone all the time, but at least it didn't rain...