Tänään lähdimme heti aamusta Brittejen opastuksella Sibyan kaupunginosaan. Eilen ehdin jo kumota kaikki ennakko-odotukseni isoista rakennuksista, kauhesta ruuhkasta ja ihmeellisistä japanilaisista asioista, sillä kotiseutumme muistuttaa lähinnä rauhallista kylää. Sibya kuitenkin muutti taas käsitystäni tästä kaupungista!
Kuva: kokoelma kaikkea hianoa löytämäämme. Kenkäpuhelin punasilla paljeteilla on varmavalinta minulle! Mutta katsokaahan noita pantseja mitä löysimme, keskimmäisessä käyttöohje paketin oikeasta yläkulmasta. Shibyasta kävelimme Harajukuun. Tämä paikka oli selvästi turistikirjoissa mainittu, sillä siellä näin ensimmäistä kertaa kaksi tyttöä, joilla oli myös vaaleat hiukset! Jee, tunsin heti etten erotu joukosta :D Lisäksi törmäsimme ravintolajonossa saksalaisiin ja näkyi kyllä muitakin eurooppalaisen näköisiä ihmisiä. Menimme syömään pikaruokalaan, josta sai pizzaa ja pastaa! Kuvitelkaa PIZZAA ja PASTAA! Itseasiassa ensimmäistä kertaa täällä jopa tiesin mitä laitan suuhuni :) Ei sekään kyllä ollut mitään normaalia pizzaa, vaan erittäin pienelle rapealle ja todella ohuelle taikinalle laitettua juustoa ja tomaattia, mutta muistutti etäisesti sellaista pizzaa mitä Suomessakin syödään.
Kuva: Harajukun pääkatu. Muutama muukin oli liikkeellä tänään...
Kuva: Temppeli, jossa vierailimme.
Ruoan jälkeen menimme kävelemään Harajukun puistoon, joka päättyy paikalliselle temppelille (jonka nimeä en osaa kirjottaa). Tämä suihteellisen valtava "puisto" oli isojen puiden ympäröimä, joten saimme hetken huoahtaa varjossa! Täällä on koko ajan erittäin kuuma ja hiostava ilma! Suurin osa ihmisistä kantaa viuhkaa ja pientä pyyhettä mukanaan. Mekin saimme tänään hienot punaiset ilmaisviuhjat, jotka olivat kyllä iso helpotus tukalaan oloomme!
Kotiin paluu matkalla saimme yllättäen ja ensimmäistä kertaa metrosta istumapaikat! Tästä innostuneena ja ilmastoinnista nauttiessamme hurruuttelimme iloisesti huomaamattamme monta pysäkkiä ohi oman asemamme ennen kuin joku tokaisi, ettei juna ole enää pysähtynyt aikoihin :D Koimme siis ensimmäisen eksymisen metroissa, mutta siitä selvittiin sahaamalla sitten muutama junaväli edestakaisin ja kikkailemalla uusi reitti kotiin.
Täällä on melkein joka kadunkulmassa juoma-automaatteja. Se on kyllä tosi hyvä, sillä kuumuudessa jano yllättää koko ajan. Sitä en vain ymmärrä miksi nämä ihmiset valmistavatkin niin omituisia juomia! Eilisen epäonnistuneista juomavalinnoistani oppineena päätin kotimatkalla ostaa tutun ja turvallisen Tropicana mehun, sillä niitähän meillä on kotonakin. Avattuani ja maistettuani sitä totesin kuitenkin, että sekään ei vain voinut olla APPELSIINIMEHU vaan siihen oli lisätty juuston maku! En ymmärrä miksi appelsiini ei voi olla appelsiinia ja juusto pysyä juustona?!?!
Kuva: Phoebe poseeraa paikallisten kanssa.
Mahtavaa lukea blogiasi.Melkein kuin ois itsekin matkalla.Toivottavasti kerkeät/jaksat kirjoittaa jatkossakin.Terveisin äiti
VastaaPoista