Local floorball party!

Viime perjantaina minut oli kutsuttu Chofu Ducksin pelaajien järjestämiin salibandyjuhliin. Saatuani näin hyvän tilaisuuden tutustua paikallisiin nuoriin ja paikalliseen kulttuuriin, päätin osallistua ja hankkia uusia kokemuksia. Olin sopinut etukäteen näkeväni toisen suomaliasen pelaajan Shimokitazawan asemalla, johon osasin suunnistaa yllättävän hyvin. Päädyin siis paikalle noin puolitunia etuajassa, joka antoi minulle mahdollisuuden tarkkailla meininkiä Makuronardosta (eli Mäkkäristä)käsin. Paikka osoittautui nuorison suosimaksi erittäin eloisaksi kaupunginosaksi. Lähellä tätä kaupunginosaa on suuri kampusalue ja opiskelija-asuntoja, joten Shimokitawa tarjoaa paljon nuorille suunnattua aktiviteettia. Kävelimme asemalta paikkaan, jossa meidän juhlat oli määrä järjestää. Systeemi osoittautui sellaiseksi, että jokainen henkilö maksoi 3000 JPY (n.30 EUR) sisään ja tällä hinnalla oli tarjolla jotakin pientä syötävää, kuten salaattia, sekä baari avoinna ilmaiseksi koko illan. Juhlapaikkana oli pieni baari, joka oli vuokrattu kokonaan meidän porukalle. Baarin viisi oikein ystävällistä työntekijää esittäytyivät ensin meille ja olivat sitten meidän (noin 25 henkilön) käytettävissä koko illan ajan.

Koska aikaisemmin viikolla saamani kutsu oli ollut japaniksi, en tiennyt kun vasta paikan päällä millainen tapahtuma on tarkalleen kyseessä. Illan mittaan kävi ilmi, että kyseessä oli paikallinen salibandy "saunailta" ilman saunaa tietenkin. Täällä ei kuitenkaan juhlia järjestetä vain omalle joukkueelle niinkuin Suomessa, vaan kutsun oli saanut kaikki Tokiossa salibandya pelaavat henkilöt. Juhliin osallistui siis pelaajia noin neljästä (tarkka määrä jäi epäselväksi :D) eri joukkueesta. Täällä salibandy on vielä suht pieni laji, mutta sen harrastajat ovat sitäkin intohimoisempia viemään lajia eteenpäin ja oppimaan uutta. He pitävät siis yhtä ja järjestävät tapahtumia, jotka on tarkoitettu kaikille innokkaille. Suomeen verrattuna poikkeavaa on myös se, että miehet ja naiset treenaavat yhdessä sekä järjestävät kaikkea muutakin toimintaa yhteisvoimin. Perjantai-illan pääteemana oli katsoa MM-finaali, jonka Suomi voitti vuonna 2008. Monet pelaajat ovat täällä aika kovia Suomifaneja. Esimerkkinä voisin voin kertoa, että moni käyttää treeneissä SSV:n pelipaitaa ja yksi mies on varannut ensi kesälle Suomen matkan yli vuoden etukäteen!

Japanilaisille opetetaan täällä lukiossa englantia, mutta vain sen kirjoitttamista. Henkilöt, jotka eivät harrasta omalla ajallaan kielten opettelua eivät siis käytännössä ole koskaan lausuneet sanaakaan englanniksi. Chofun joukkueessa on yksi tyttö, joka on ollut vuoden Austraaliassa matkustelemassa, joten kommunikoin usein vain hänen kanssaan. Alkuillasta juttelin siis enimmäkseen hänen, Mihon, kanssa. Hän kuitenkin kertoi minulle, että moni muukin olisi kiinnostunut oppimaan englantia ja haluaisi harjoitella sitä. Illan edetessä siirryin siis muihinkin pöytiin juttelemaan, ja osoittautui yllättävänkin helpoksi kommunikoida monien ihmisten kanssa. On ilo huomata, että japanin kielen taitoni riittää jo ilmaisemaan hieman itseäni ja poimimaan japanilaisten japanienglanti -sekoituksesta oikeita sanoja päästäkseni kiinni asian pointtiin. Kommunikointi onnistui siis monien ihmisten kanssa ja sain näin tietää lisää japanilaisista nuorista.

Perjantai-illan tuloksena tietämykseni paikallisesta kulttuurista ja japanilaisesta salibandystä laajeni ainakin seuraavien faktojen verran... 1) Japanilaiset puhuvat paljon salibandyn pelaamista koskevasta pelitaktiikasta ja piirtävät kummallisen näköisiä taktisia kuvioita fläppitaululle, mutta eivät kumminkaan ikinä harjoittele niitä treeneissä. 2) Kun joku baarista tarjoaa kierroksen tequilaa, se ei ole vapaaehtoinen kierros vaan se pitää juoda (ja ILMAN sitruunaa ja suolaa!!! YÖK). 3) Salibandyn maajoukkuepelaajien pitää maksaa päästäkseen lähtemään maajoukkuepeleihin ulkomaille, joten maajoukkueeseen valitaan rikkaita pelaajia, eikä parhaita pelaajia. 4) Japanilaiset työskentelevät joka päivä klo 8-18 ja "joustava työaika" ei ole täällä tunnettu käsite. Mikäli olet tehnyt työsi ennen päivän päättymisaikaa sinun tulee istua paikallasi kunnes viisarivärähtää tasan 18.00. Tähän kyseiseen aikaan mennessä monikaan ei kuitenkaan ole vielä valmis päivän urakkansa kanssa, jolloin toimistolla tulee viipyä niin kauan kunnes kaikki hommat on pulkassa. Kuuden jälkeen tosin ei enää saa palkkaa!!!! Kysyin heiltä, että miksi kukaan on töissä ilman palkkaa? Ja vastaus on taas jälleen kerran, että koska kotiin ei SAA lähteä :D Voin kuvitella, että tätä käytäntöä lanseerattaessa Suomeen, saattaisi ilmetä jonkinlaisia ongelmia! 5) Melkein kaikki japanilaiset ymmärtävät jonkin verran englantia, mutta koska he ovat täydellisyyden tavoittelijoita, he eivät uskalla yrittää sen puhumista virheiden pelossa (paitsi kun ovat juoneet muutaman tequilan). 6) Japanissa tyttöjen pitää odottaa, että pojat pyytävät treffeille heitä. 7) Jenni Morottaja on täällä erittäin kuuluisa salibandy idoli. Ja koska vain sanoin tuntevani kyseisen tytön, se teki minusta kuuluisan :D

Tässä vain muutama esimerkki monesta mielenkiintoisesta seikasta, joita oppii kun uskaltaa lähteä japanilaiseen seuraan ja tuntemattomaan paikkaan :)

PS. Odottelen vielä kuvia illalta, joten lisään myöhemmin niitä...