Aloitan kertomalla luokkaretkestä Kamakuraan. Kyseinen paikka on kaupunki noin 2 tunnin matkan päässä täältä kotitokiosta. Japanin historiassa on aikakausi (1180-1333), jonka nimi on "Kamakura period" juurikin tämän kyseisen paikan mukaan nimettynä. Tälläkään aikakaudella Kamakura ei tosin ollut ehdoton pääkaupunki vaan ainoastaan kilpaili Kyoton mahtia vastaan. Anyways... Meiän rakas yliopisto tarjosi meille tilaisuuden tutustua tähän nykyään suosittuun turistikohteeseen!
Matkamme ensimmäinen etappi oli pieni temppeli, jossa meidän oli määrä suorittaa Zazen harjoitukset. Kyseinen "urheilulaji" saa nimensä sanoinsta "Za" jonka merkitys on istuminen, sekä "Zen" mikä meinaa keskittymistä/meditaatiota. Kyseessä on siis buddhalaisuudesta vaikutteita saanut meditaation muoto. Harjoitukset suoritetaan puolen tunnin meditaatiotoveina, joiden välissä on noin 3-5 minuuttia aikaa jaloitella ja palautella jäseniä paikoilleen. Säännöthän menee seuraavasti:1)kotroloi kehoasi 2)kontroloi hengitystäsi 3)kotroloi mieltäsi. Käytännössä homma siis luistaa niin, että kun menet sisään temppeliin niin turpa pitää pitää tukossa seuraavat pari tuntia. Kun löydät itsellesi paikan, siinä tulee istuutua lootusasentoon ja pysyä hievahtamatta. Kun harjoitus alkaa, sen tarkoituksena on pysähtyä ja pysäyttää maailma, joten hengityskin pitää pyrkiä lopettamaan. Hengityksiä pitää laskea koko ajan 1-10:een, ja mestarit kuulemma onnistuvat hengittämään vaan yhden kerran kahdessa minuutissa. Kysyin opelta onko silmien räpäytys OK, ja se sentään oli. Mutta annas olla jos suljet silmät! Se tulkitaan nukahtamiseksi ja nukkuvia läimästään puukepillä täysiä selkään! JA SE SATTUU!!!
Kuva: Temppeli, jossa suoritimme Zaxen harjoitukset
Me tehtiin kaksi kertaa puolen tunnin treeni. Tarkoituksena siis istua paikalla, liikkumatta, hengittämättä ja ajattelematta. Eka kerta oli vaikea, koska jaloissa ei ollut verta ekan 5 minuutin jälkeen. Minulla oli kuitenkin sattunut parempi asento, kun vieressä olevalla kaverilla, jonka jalat olivat violletit tämän puoltuntisen jälkeen :D Toinen kerta oli paljon helpompi, ja aloin jopa tykätä tästä lajista :) Voisin kokeilla jatkossakin, rauhottaa kummasti! Hauskaa oli, että koska temppelin etuseinä oli avoin, aina aika ajoin turistit kävivät ottamassa meistä kuvia! Koska silmiä ei saa liikuttaa ja ympärillä oleva maailma pitäisi pystyä sulkemaan pois, en kuitenkaan voinut katsoa heidän reaktioitaan, mutta naurusta päätellen olimme huvittava näky! Eurooppalainen nuoriso meditoimassa buddhatemppelissä, kaikki liikkumattomina patsaina...
Kuva: Mallioppilas tekemässä zazenia :)
Matkallamme vierailimme myös muutamissa erittäin kauniissa temppeleissä ja Daibutsulla ei jättiläismäisellä Buddhapatsaalla. Luokkaretki on luonnollisesti oppimista varten :) Joten meidät oli jaettu pareittain japanilaisten volunteerien kanssa. Niinpä Bussimatkat meni jouhevasti japaniksi rupatellen. Pelkäsin kyllä etukäteen, että vaikka kertoisin kaikki ruokalajit mitä olen syönyt matkan aikana (osaan sanoa japaniks "olen syönyt...") niin jutunjuuret kävisivät vähiin päivänmittaan, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka nopeasti päivä meni, ja kuinka kärsivällisesti japanilainen ystäväni Yukuri jaksoi kuunnella hoono japanii!
Kuva: Temppeleissä voi ostaa onnenkeksejä ilman keksiä, eli ennustuksia tulevasta. Jos lappu ennustaa huonoa onnea, tulee siitä hankkiutua eroon ylläolevalla tavalla. Itse nostin lapun, jossa oli toisiksi huonoin mahdollinen ennuste... :/
Kuva: Minä ja volunteerini Yukari!
Kuva: Daibutsu eli jättiläismäinen pronssinen buddhapatsas
Kuva: Engajuki temple
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti