Awesome day in Disney Sea!

Heissu taas! Alkuun totean otsikosta poiketen, että saimme eilen ensimmäisen suomi vahvistuksen tänne vierailemaan! Kiitoksia kaikille tahoille vain kovasti, että Iiron mukana saatiin tänne myös kasa elintärkeää tavaraa kuten Silver Shamppoota, 7-päivää lehtiä ja ruisleipää! Tämä aamu oli yksi parhaista, kun heräsin auringon paisteeseen ja tein aamiaiseksi ruisleipää juuston ja kurkun kera ja söin lukien juoruja BB-Asosta ja BB-Sarista! Kyllä hymyilytti :)

Todellinen päivä sadussa oli kuitenkin viime maanantai. Olimme päättäneet pienellä porukalla lähteä Disney Sea:hin mikäli kukonlaulun aikaan ei sataisi. Herättyämme kuitenkin ripotteli muutamaa pisaraa, joten lähtö oli vaarassa. Onneksi kuitenkin päätimme kohdata kaikki vaikeudet ja lähteä matkaan, sillä nopeasti ilma muuttui mitä parhaimmaksi ja päivästä tuli LOISTAVA!

Pääsimme perille hieman Tokion ulkopuolella olevan Disney Parkin alueelle noin 10 aikaan aamupäivällä. Olimme niin innoissamme kaikista ihanista koristeista, että vietimme 15 minuuttia juna-asemalla ottamassa kuvia erilaisista koristeasetelmista. Meillä ei ollut tässä vaiheessa vielä tietoakaan siitä, kuinka paljon kuvattavaa päivän aikana tulisi vielä olemaan. (minulla loppui kamerasta akku puolessa välissä päivää koska pidin sitä koko ajan päällä ikuistaakseni ihan kaiken :D)
Kuva: Aseman Halloween koristeita
Tokion Disney Park koostuu kahdesta eri osasta: Disney land ja Disney sea. Kyseiset kohteet ovat kuitenkin ihan erillisiä eli molempiin on oma sisäänpääsymaksunsa. Paikkojen välissä on sen verran pitkä matka, että se täytyy kulkea junalla. Molemmat teemapuistot ovat niin isoja, että niitä ei voisi edes kiertää yhdessä päivässä. Esimerkkinä mainittakoon, että meidän ryhmä rämä sai juuri ja juuri kierrettyä tämän maailman ainoan Disney sean alueen 12 tunnissa.
Ennakko odotukseni paikasta, jonka nimi siis on DISNEY SEA, osottautuivat erittäin vääriksi ja eivätkä vastanneet juuri laisinkaan todellisuutta. Minulle sana "sea park" tuo mieleen paikan, joka muistuttaa Särkännniemen akvaariota ja muutenkin jotakin kaloihin liittyvää. Tässä tapauksessa sea-elementti oli kuitenkin vain liitetty osaksi muuta puistoa eikä ollutkaan kokonaan pääroolissa. Puiston eri osat olivat vain jotenkin veteen liittyviä esim. Mermaid lagoon Arielista; American Waterfront, missä oli valtava laiva sekä majakka; Arabian cost, joka oli otettu Alladin elokuvasta; Mediterranean harbour, joka on rakennettu Venetsian arkkitehtuurin mukaisesti jne.
Kuva: Merriterranian harbour

Kuva: American Waterfront

Etukäteen mielessä ollut kuvani Disney teemapuistoista ei niin ikään myöskään vastannut kovin hyvin todellisuutta. Oletin, että disney teema tulisi puistossa esiin enimmäkseen ympäriinsä vilisevinä Disney hahmoiksi pukeutuneina työntekijöinä. DISNEY ei kuitenkaan ollut vain osa puistoa vaan KAIKKEA siellä tapahtuvaa ja olevaa vallitseva teema. Disney hahmoiksi ei siis ollutkaan pukeutunut vaan puiston työntekijät vaan myös lähes kaikki asiakkaat. Joka paikassa on myymälöitä, jotka myyvät disney sälää, disney pukuja ja kaikkea mitä voi vaan kuvitella. Niinpä muutaman tunnin kiertelyn jälkeen huomasin jo itsekin pukeutuvani Disney naamariin ja kulkevani kirkkaan sinisenä hohtava mikkihiirilamppu kaulassani. Kun kuvittelet ensin ympärilläsi kulkevan vain disney teemaisesti pukeutuneita ihmisiä, voit luulla jo melkein olevasi sadussa. Kun lisäät tähän vielä täydellisen skenaarion suoraan Alladin elokuvasta (tai jostakin disney sadusta), tunnet todella olevasi keskellä elokuvaa!!! Koko päivä tuntui siltä, kuin olisin saanut elää päivän ihanassa onnellisessa sadussa!
Kuva: Alladin cost :) Mun suokkari!!!
Kuva: Ihmiset vauvasta vaariin pukeutuivat disneyyn. Kuvassa pikku minni ja isomia minnejä.
Puistossa on siis erilaisia "ride"ja eli laitteita. Jokaisessa puiston osassa on ainakin yksi iso laite ja sitten jotakin muuta pienempää nähtävää. Lisäksi puiston voi kiertää monorail-junalla tai hypätä montaakin eri reittiä meneviin laivoihin tai kondoleihin. Tarjolla on myös muutama lava, joissa on esityksiä aikataulun mukaan. Kaikki tämä on siis ilmasta sisäänpääsyn hinnalla eli 5800 JPY (n.50 EUR). Me olimme tällä kertaa liikkeellä vain kolmen hengen koplalla, jotta kerkeisimme kiertämään mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa (13 tuntia :D). Kerkesimmekin jonottaa kaikkiin isoihin laitteisiin ennen illan Show:ta. Isoja laitteita olivat mm. muutama erilainen vuoristorata (vain yksi mihin en uskaltanut mennä mukaan...); lintsin Space shotin tapainen korkeapudotuslaite, joka on "riivatun hotellin hissi" eli kulkee pimeässä hissikuilussa (tähän mut huijattiin mukaan!); muutama 3D simulaattori, joista yksi kertoi mm. lentokoneella lentämisestä myrskyssä ja tämän simulaation päätteksi "koneemme" meni rikki ja myrsky kasteli meidän eli elokuvateatterin katosta tuli suihkulla vettä päälle. Filmi siis loppui siihen, että "kuolimme" ja tämä ei oikein helpottanut lentopelkoani... ; vesialtaassa toimivat "törmäilyautot", monikerroksinen karuselli jne.
Kuva: Kauhuhississä! Vasen ylä nurkka...
Kuva: Ainoa laite mihin en uskaltanut mennä
Kuva: Kaksikerroksinen karuselli

Kierrellessämme päivä meni nopeasti ja muutaman karran yllätti myös nälkä. Löysimme puistosta mm. oikean ankan, joka osasi kopata popcorneja ilmasta, curryn ja pippurin makuisia popcorneja ja katkaravulla täytettyjä munkkeja, mutta kunnon ruokaa oli äärettömän vaikea saada. Puiston ruokailupolitiikka toimii niin, että jokainen yksittäinen koju myy yhtä (YHTÄ!!!) tuotetta ja siinäs sitten etsit mitä haluaisit. Paras löytämämme murkina oli riisipossurulla eli riisiä, joka oli kääritty porsaannahkaan. Niitä sain alas loppu illasta jopa kaksin kappalein :) Tämän makoisan illallisen jälkeen menimme iloisina katsomaan illan viimeistä Halloween special esitystä, johon olimme aiemmin voittaneet liput lähes eturivistä. Tämä musikaaliesitys kesti puolituntia ja oli ihan mahtava kaikkine rekvisiittoineen ja illan hämärryttyä upeine valoineen! Iloksemme ilma oli vielä loppu illastakin niin selkeä, että pääsimme ihastelemaan myös noin 10 minuutin pituista ilotulitusta. Ilotulitus oli erittäin upea (Suomen ilotulituksen SM-kisat jää kauas taakse...). Katsellessani ilotulituksia pimeässä loistavan "Broadway" -kyltin alla pienellä satukujalla päässäni piirtyi kuva siitä, kun Disney filmi alkaa ja ruutuun ilmestyy Disneyn linna ja ilotulitukset. Tällä hetkellä tunsin olevani tuhkimo!
Kuva: kiska, jossa myytiin pitkiä munkkeja

Local floorball party!

Viime perjantaina minut oli kutsuttu Chofu Ducksin pelaajien järjestämiin salibandyjuhliin. Saatuani näin hyvän tilaisuuden tutustua paikallisiin nuoriin ja paikalliseen kulttuuriin, päätin osallistua ja hankkia uusia kokemuksia. Olin sopinut etukäteen näkeväni toisen suomaliasen pelaajan Shimokitazawan asemalla, johon osasin suunnistaa yllättävän hyvin. Päädyin siis paikalle noin puolitunia etuajassa, joka antoi minulle mahdollisuuden tarkkailla meininkiä Makuronardosta (eli Mäkkäristä)käsin. Paikka osoittautui nuorison suosimaksi erittäin eloisaksi kaupunginosaksi. Lähellä tätä kaupunginosaa on suuri kampusalue ja opiskelija-asuntoja, joten Shimokitawa tarjoaa paljon nuorille suunnattua aktiviteettia. Kävelimme asemalta paikkaan, jossa meidän juhlat oli määrä järjestää. Systeemi osoittautui sellaiseksi, että jokainen henkilö maksoi 3000 JPY (n.30 EUR) sisään ja tällä hinnalla oli tarjolla jotakin pientä syötävää, kuten salaattia, sekä baari avoinna ilmaiseksi koko illan. Juhlapaikkana oli pieni baari, joka oli vuokrattu kokonaan meidän porukalle. Baarin viisi oikein ystävällistä työntekijää esittäytyivät ensin meille ja olivat sitten meidän (noin 25 henkilön) käytettävissä koko illan ajan.

Koska aikaisemmin viikolla saamani kutsu oli ollut japaniksi, en tiennyt kun vasta paikan päällä millainen tapahtuma on tarkalleen kyseessä. Illan mittaan kävi ilmi, että kyseessä oli paikallinen salibandy "saunailta" ilman saunaa tietenkin. Täällä ei kuitenkaan juhlia järjestetä vain omalle joukkueelle niinkuin Suomessa, vaan kutsun oli saanut kaikki Tokiossa salibandya pelaavat henkilöt. Juhliin osallistui siis pelaajia noin neljästä (tarkka määrä jäi epäselväksi :D) eri joukkueesta. Täällä salibandy on vielä suht pieni laji, mutta sen harrastajat ovat sitäkin intohimoisempia viemään lajia eteenpäin ja oppimaan uutta. He pitävät siis yhtä ja järjestävät tapahtumia, jotka on tarkoitettu kaikille innokkaille. Suomeen verrattuna poikkeavaa on myös se, että miehet ja naiset treenaavat yhdessä sekä järjestävät kaikkea muutakin toimintaa yhteisvoimin. Perjantai-illan pääteemana oli katsoa MM-finaali, jonka Suomi voitti vuonna 2008. Monet pelaajat ovat täällä aika kovia Suomifaneja. Esimerkkinä voisin voin kertoa, että moni käyttää treeneissä SSV:n pelipaitaa ja yksi mies on varannut ensi kesälle Suomen matkan yli vuoden etukäteen!

Japanilaisille opetetaan täällä lukiossa englantia, mutta vain sen kirjoitttamista. Henkilöt, jotka eivät harrasta omalla ajallaan kielten opettelua eivät siis käytännössä ole koskaan lausuneet sanaakaan englanniksi. Chofun joukkueessa on yksi tyttö, joka on ollut vuoden Austraaliassa matkustelemassa, joten kommunikoin usein vain hänen kanssaan. Alkuillasta juttelin siis enimmäkseen hänen, Mihon, kanssa. Hän kuitenkin kertoi minulle, että moni muukin olisi kiinnostunut oppimaan englantia ja haluaisi harjoitella sitä. Illan edetessä siirryin siis muihinkin pöytiin juttelemaan, ja osoittautui yllättävänkin helpoksi kommunikoida monien ihmisten kanssa. On ilo huomata, että japanin kielen taitoni riittää jo ilmaisemaan hieman itseäni ja poimimaan japanilaisten japanienglanti -sekoituksesta oikeita sanoja päästäkseni kiinni asian pointtiin. Kommunikointi onnistui siis monien ihmisten kanssa ja sain näin tietää lisää japanilaisista nuorista.

Perjantai-illan tuloksena tietämykseni paikallisesta kulttuurista ja japanilaisesta salibandystä laajeni ainakin seuraavien faktojen verran... 1) Japanilaiset puhuvat paljon salibandyn pelaamista koskevasta pelitaktiikasta ja piirtävät kummallisen näköisiä taktisia kuvioita fläppitaululle, mutta eivät kumminkaan ikinä harjoittele niitä treeneissä. 2) Kun joku baarista tarjoaa kierroksen tequilaa, se ei ole vapaaehtoinen kierros vaan se pitää juoda (ja ILMAN sitruunaa ja suolaa!!! YÖK). 3) Salibandyn maajoukkuepelaajien pitää maksaa päästäkseen lähtemään maajoukkuepeleihin ulkomaille, joten maajoukkueeseen valitaan rikkaita pelaajia, eikä parhaita pelaajia. 4) Japanilaiset työskentelevät joka päivä klo 8-18 ja "joustava työaika" ei ole täällä tunnettu käsite. Mikäli olet tehnyt työsi ennen päivän päättymisaikaa sinun tulee istua paikallasi kunnes viisarivärähtää tasan 18.00. Tähän kyseiseen aikaan mennessä monikaan ei kuitenkaan ole vielä valmis päivän urakkansa kanssa, jolloin toimistolla tulee viipyä niin kauan kunnes kaikki hommat on pulkassa. Kuuden jälkeen tosin ei enää saa palkkaa!!!! Kysyin heiltä, että miksi kukaan on töissä ilman palkkaa? Ja vastaus on taas jälleen kerran, että koska kotiin ei SAA lähteä :D Voin kuvitella, että tätä käytäntöä lanseerattaessa Suomeen, saattaisi ilmetä jonkinlaisia ongelmia! 5) Melkein kaikki japanilaiset ymmärtävät jonkin verran englantia, mutta koska he ovat täydellisyyden tavoittelijoita, he eivät uskalla yrittää sen puhumista virheiden pelossa (paitsi kun ovat juoneet muutaman tequilan). 6) Japanissa tyttöjen pitää odottaa, että pojat pyytävät treffeille heitä. 7) Jenni Morottaja on täällä erittäin kuuluisa salibandy idoli. Ja koska vain sanoin tuntevani kyseisen tytön, se teki minusta kuuluisan :D

Tässä vain muutama esimerkki monesta mielenkiintoisesta seikasta, joita oppii kun uskaltaa lähteä japanilaiseen seuraan ja tuntemattomaan paikkaan :)

PS. Odottelen vielä kuvia illalta, joten lisään myöhemmin niitä...