Life in Nha Trang

Aurinkoisia terveisia Nha Trangin rantakaupungista!

Loma Vietnamin lammossa alkaa olemaan jo puolessa valissa, ja jos jotain niin levattya on tullut ainakin! Ennen Vietnamiin tuloa luulin tulevan lomani luoteen olevan ns. "BBQ loma". BBQ lomahan tarkottaa sita, etta joka aamu siirtaa itsensa sangysta rannalle ja ainoa huoli on, etta muistaa grillata molempia puolia itsestaan tasaisesti. Muutaman viikon kuluttua onkin sitten aika palailla kotiin uusi karistetyn ruskettunut vari pinnassa. Talla kertaa kavi kuitenkin niin, etta koska Vietnami on vasta toipumassa sadekaudestaan ja aurinko ei paista viela ihan niin kuumasti koko aikaa, loman luonne osoittautua paljon suunniteltua mielenkiintoisemmaksi ja yllattaen olenkin nahnyt rantakaupungista paljon muutakin kuin rannan.

Olemme lomailleet taalla Nha Trangissa nyt yhden viikon arkipaivat ja tehneet jos jonkinlaisia retkia tutustuaksemme ymparistoon ja paikkalliseen meininkiin. Kaupunki on mielenkiintoinen, mutta ei viela kovinkaan suuri. (n.300 000 asukasta) Meille kutenkin kerrottiin, etta kaupunki on kasvamassa hurjaa vauhtia ja mm. maa-alueet ovat sen takia taalla aika hintavia talla hetkella. Kaupungin kasvun huomaa mm. monissa spoteissa tehtavina rakennustoina... Esim. lahelle hotelliamme rakennetaan talla hetkella uutta ostoskeskusta, joka tulee siis olemaan myoskin ensimmainen sisatioissa oleva markkinapaikka tassa kaupungissa.

Loytamamme hyvan matkatoimiston ansiosta olemme saaneet nauttia jo kolmesta yksityisopastetusta kaupunkikierroksesta. Olemme nyt nahneet kaupunkia ja sen elementteja aika monipuolisesti. City tourilla paasimme muumuassa kaymaan yli 1000 vuotta vanhassa Hindu temppelissa, kokeilemaan tinkimistaitojamme isoilla markkinoilla, kokemaan paikallisen tavan valmistaa kahvia seka testaamaan liikenteen mukana soljumista riksalla. Olemme myos ehtineet tutustua maaseudun tarjontaan. Siella meille tarjoitiin mm. tutustumista erilaisten tehtaiden/tyopajojen toimintaan. Saimme mm. lyhyen briiffin riisipaperin valmistukseen, mattojen tekoon (paasin myos itse tekemaan :) ja Vetnamilaisten kartiohattujen tekoon. On ollut todella mielenkiintoista nahda erilaisia elamantapoja ja ammatteja taalla.

Olen myos paassyt maistamaan hyvinkin erilaisia ruokalajikkeita. Retkillamme olemme saaneet tutustua paikallisten pienempien tavernojen kokkailuihin ja toisaalta hotellimme seisova poyta lajoine valikoimineen on tarjoillut meille myos suuren maaran erilaista maistettavaa! Ensimmaisten paivien mahakivun jalkeen, myos Vietnamilainen ruoka on osoittautunut oikein hyvaksi! Nyt kun olen alkanut tottua tahan riisikulttuuriin (seka japani, etta vitnam) alkaa jo pikku hiljaa mietityttamaan mitahan sita syo suomessa! Peruna kun ei korvaa riisia millaan!

Tanaan olikin sitten ensimmainen paiva, kun paatimme kokeilla myos privaattirantaamme. Se osoittautui myos ihan kivaksi paikaksi. Paasin tekeman ehka kuitenkin lempi asiaani eli kylpemaan auringonpaisteessa! :) Ranta on todella kaunis ja palvelu taalla on aivan uskomattoman hyvaa ihan kaikkialla! Ensimmainen paiva rannalla tosin aina paattyy siihen, etta ihon vari ei ole ihan niin suklainen vaan ehka enemmin semmonen paistettu rapumainen. Onneksi on olemassa kumminkin kosteusvoiteet, joiden ansiosta toivottavasti voimme huomenna jatkaa grillausta, silla luvassa on taas pilveton paiva :)

Nyt on aika jatkaa lomailua ja lahtea Gymille! Tsemppia hankien keskelle koti Suomeen! Ja KIITOS FINNAIR, nyt voi taas olla hieman varmempi siita, etta paasee jouluksi perinteiseen joulupoytaan!

Good bye Japan, Hello Vietnam!

Kuva: Vika Okonomiyaki ilta with friends in Shinjuku :)

Sitten viime viestin onkin tapahtunut aika huomattava maara asioita. Pahoittelen aluksi sita, etta nappaimistosta puuttuu tarkeita nappaimia kuten varmaan huomaattekin jo :)

Aloitan viime viikosta, joka oli viimeinen viikkomme Tokiossa. Viimeisella kouluviikolla meilla oli monen monta (hmmm ehka 10) testia ja koetta. Kaksi suurinta oli kumminkin alimman tason JLPT test, joka on siis kansainvalinen Japaninkielen tasokoe seka kursiarvosanoihin vaikuttanut koe, joka oli kaytannossa tehty koko kurssikirjan pohjalta. Lahdin suorittamaan tata viikkoa kuumessa ja flunssassa. Alku viikko oli aika kamala, ja jos joka ikinen paiva ei olisi ollut koetta, en varmasti olisi saanut itseani mitenkaan sangynpohjala liikkeele!

Kuva: JLSP jaahyvaisseremonia, jaahyvaisruokailu

JLPT testi oli keskiviikkona ja meni ihan OK. Sain siita semmosen keskinkertaisen arvosanan, mutta lapi meni ja N5 level olisi nyt epavirallisesti suoritettu. Otin kuitenkin viela paremman tsempin kurssikokeeseen, ja hammastyksekseni sain siita ongittua koko A luokan parhaan tuloksen, ja kuumekin oli jo melkein kokonaan syrjaytetty! Perjantaina meilla oli sitten jaahyvaisseremonia koululla, jonka alku puolisko oli erittain virallista kaavaa noudattava. Siina piti kumarrella yliopstonvaelle, ja lopuksi kaikki JLSP oppilaat vastaanottivat todistuksen menestyksekkaasti suoritetusta kurssista. Jalkimmainen puolisko olikin sitten ilmainen ruoka ja epavirallinen hyvastely ja kuulumisien vaihto. Tama oli oikein mukava tilaisuus ja meille tarjottiin oikein hyvaa ruokaa. Koska emme kuitenkaan halunneet viela heittaa hyvasteja paikallisille volunteereillemme, paatimme jarjestaa viela yhdet juhlat illalla.

Kuva: For real vikat hipat, Volunteerit kokkasi meille jaahyvaislahjaksi

Illalla olikin sitten edessa paljon tekemista. Matkalaukun pakkaaminen, huoneen siivoaminen, kaikkien uusien tuttujen ja ystavien hyvasteleminen :( Tama kaikki oli aivan liikaa! No, matkalaukkuun otin mukaan mita mahtui, mutta roskiinkin meni paljon. Huoneen sain siistiksi ajoissa. Mutta hyvasteleminen oli todella vaikeaa!!! On se kurjaa, etta tervehdyksen sanominen on niin paljon helpompaa kuin hyvastin. Taisi siina tulla useammallakin ihmisella tippa linssiin. Toivon kumminkin, etta saan joskus tulevcisuudessa viela mahdollisuuden vierailla Japanissa, UPEA MAA! Voin suositella ;)

Kuva: Axelin kanssa paatettiin kayttaa kaikkea salaa mika ei mahtunut matkalaukkuun, vika tsaanssi kayttaa hyodyks noita :)

Lauantaina alkoikin sitten jo uusi seikkailu! 6h lentokoneessa ja laskeutuminen Ho chi minh cityn yohon. Siella vastassa oli bussilastillinen vietnamilaisia tuttuja, jotka veivat meidat bussilla asunnollemme. Ilta oli lammin ja saamamme kukkakimput lammittivat entisestaan. Seuraava paiva olikin jo jotain hyvin erilaista...

Paiva Ho chi minh cityn lahiossa opetti minulle kylla enemmin kuin koko aikaisempi elama. Siella tosiaan on eri meininki ja ei voi EU standardejen sanoa toteutuvan minkaan suhteen. Mm. Lihaa (sammakoita, ankkaa, kalaa, MITA VAAN) myydaan katujen varsilla suoraan asfaltilta tarjoiltuna ja karpaset huidotaan pois paalta kun pala menee kaupaksi. On kuitenkin aika kallista ostaa tallainen valmiiksi tapettu elain (esim kokonainen kana 3 euroa) joten moni ostaa elaimet elavina ja kasvattaa niita noin kuukauden illallispoytaa varten. Elavan tipun kun saa 50 sentilla, niin siina saastaa kylla huomattavasti verrattuna tuohon tapettuun 3 euron chipaleeseen!!! Nahtyani lihan saatavuuden marketeilla, paatin ruveta kasvissyojaksi! Ja koska asuimme temppelissa, jossa ei saa edes syoda lihaa, tama oli hyva ratkaisu. Olenkin taman vajaan kahden paivan aikana maistanut enemmin hedelmia ja kasviksia kuin koko elamani aikana. Kaikki ei tosin ehka ihan meikalaisen makuun... Paikalliskierroksella nain paljon paikallista elaman tyylia ja vastaanotin satoja ja taas satoja tuijotuksia.Laitan kuvia myohemmin tanne Ho chi minh citysta, kun jarkytykseltani kerkean niita ottamaan...

Kuva: View paikallisessa puistossa, Ho chi minh
Kuva: Paikallisten tuttujen kanssa huvipuistossa, Ho chi minh

Paikalliskierroksen jalkeen menimmekin turisti puolelle eli elaintarha/ huvipuistoon. (turistinen paikka tarkoittaa siis etta nain ainakin 4 turistia itseni lisaksi :D) Siella olikin jo hieman erinakoista ja viettelimme oikein mukavan paivan paikallisten oppaidemme kanssa :) He muumuassa nakivat ensimmaista kertaa elamassaan 3D lyhytelokuvan ja mina puolestani ratsastin ekaa kertaa elamassani norsulla.

Sunnuntaina olikin taas aika vaihtaa maisemaa. Lahdimme koittamaan onneamme ja yrrittamaan siirtymista paikallisella junalla Nha Trangin kaupunkiin. Junan piti lahtea 1 aikaan iltapaivalla, mutta osoittautui, etta aikataulut ovatkin aika viitteellisia taalla Vietnamissa ja paadyimme lahtemaan noin 4 aikaan. Vietnamilaiset tuttumme tulivat junaasemalle saattamaan meita, silla he ei vat olleet aikaisemmin nahneet junaa ja halusivat kokea sen. He ostivat taksikuskille lounaan, joten han suostui sitten odottaaan 5 tuntia heita asemalla. Itselleen he ostivat liput junaan (vaikka eivat siis olleet edes tulossa junaan sisaan), jotta paasivat ihan laiturille asti ja kokemaan "junaasema" tunnelman. Juna asemalla jonkun maalainen "Madventures" tai vastaava oli kuvailemassa paikallista meininkia televisiokameroilla. He kylla ottivat aika royhkeasti ja lahietaisyydeltakin kuvamateriaalia minutsa hengailemassa Vietnamilaisten buddhalaisten munkkien kanssa. Olisi kiva tietaa mihin televisioon sita tuli paastya... Ja milla imagolla :D

Kuva: Paikallinen juna-asema ja loputon odottaminen

Juna oli samaa luokkaa kun Suomesta Venajalle meneva juna, eli ei ihan VR:n tasoa. Juttelimme junassa paikallisen miehen kanssa, joka kertoi meille etta kyseinen juna oli vain "normaali juna" ja on olemassa vielakin parempi juna. (toivottavasti, silla tassa junassa hyttimme lattialla oli siis kaksi hiirta) Matka kesti noin 11 tuntia, josta kuitenkin nukuin sangyssani melkeen koko ajan. Odottaminen palkittiin kun saavuimme hotellillemme. Hotelli on 5 tahtea ja aivan upea. En ole koskaan ollut nain hienossa hotellissa. Asumme 18. kerroksessa ja huone on loistava, mutta nakoala viela parempi! Tanaan syotyani aivan upean aamiaisen, katselen juuri hotellihuoneen laajakuva telkkarista Fashion TV:ta ja olen kohta lahdossa rannalle kavelylle. Illalla menemme riksa tourille ja maistatusillalliselle, kylla nyt kelpaa :)

Kuva: Maisema hotlan partsiltamme.

Tiivistelmana, ikavoin nyt jo Japania! :( Upea maa, ystavallisia ihmisia, eloisaa vuorokauden ympari ja maailman paras ruoka! Matka kuitenkin jatkuu, ja olen innoissani nakemassa kaikkea tata uutta, mita Vietnam tarjoaa! Terveisia lumiseen Suomeen, ja hyvaa itsenaisyyspaivaa! I will be there at christmas! Olkaahan linjoilla ennen sita :)

Do you know what is GEISHA?

Kaikki varmaankin tietävät sanan "Geisha" ja tunnistavat jotenkin miltä hän näyttää; onhan Geisha myös Fazerin karkeista tunnettu! Mutta kuinka moni osaa vastata kysymykseen: Mikä Geisha on?

Kuva: Traditional Geisha show in Kyoto, Gion
Kaikille ketä asia jäi kiinnostamaan, tässä tulisi pähkinänkuoressa vastaus! "Geisha" on yhdistelmä japaninkielisistä sanoista "Gei" joka tarkoittaa taidetta ja "Sha" mikä puolestaan tarkoittaa ihmistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan geisha on siis "art-person". Jos kuitenkin hieman pidennän vastausta yhdestä sanasta, Geishat ovat ammatti emännöitsijöitä, jotka viihdyttävät asiakkaitaan monien erilaisten taiteenlajien avulla sekä isännöivät elegantteja hienosto juhlia.

Geishaksi tuleminen ei ole mitään lastenleikkiä. Aikaisemmin Geishaksi tultiin heti neljän ikävuoden jälkeen, ja suurin osa Geishoista oli köyhien perheiden lapsia, jotka oli myyty Geishakasvatustaloihin "Okiyoihin". Nykyään Geihaksi haetaan vapaaehtoisesti ja koulutus aloitetaan vasta teini-iässä. Tämä koulutus ei kuitenkaan ole mikään perus lukio, sillä vaikka aluksi siihen haetaankin vapaaehtoisesti, niin kun tyttö hyväksytään ohjelmaan, sitä ei voi lopettaa kuuteen vuoteen. Koulutuksessa ideana on, että ensin nuoret "geisha traineet" työskentelevät piikoina. Heidän tulee koko ajan opetella talon tapoja ja sosiaalisia taitoja. Samalla he ottavat päivittäin lukuisia tanssi- ja laulutunteja. Heidän tulee opetella soittamaan monia instrumentteja ja tanssimaan sekä laulamaan traditioden mukaisella tavalla, oppia japanin kirjallisuutta ja runoutta, oppia tekemään kukka asetelmien sekä oppia isännöimään hienosto juhlia etiketin mukaan sekä tee seremoniaa perinteisen kaavan mukaan. Koulutus on siis äärimmäisen rankka ja laaja. Kun Geisha tulokas on oppinut tarpeeksi, hänet ylennetään Maikoksi. Kun Maiko, eli nuori Geisha, on tavannut asiakkaita ja oppinut tuntemaan heitä paremmin, hän saa päättää jatkaako hän koko loppu elämänsä ammatissa vai lopettaako hän leikin. Mikäli hän päättää jatkaa Geishan uraansa, hän tekee samalla päätöksen toimia koko loppu elämänsä ihmisten viihdyttäjänä ja seuralaisena. Mikäli Geisha rakastuu ja päättä mennä naimisiin, hänet erotetaan virastaan.
Geishoja voi nähdä vain "Geisha district" alueilla. Kuuluisin Geisha district on Gion, joka sijaitsee Kyotossa. Siellä pidetään joka päivä traditionaalinen esitys, jota pääsee katsomaan maksamalla noin 40 euron hinnan. Muutoin Geishan saattaa nähdä ohi mennen kadulla menossa töihin noin 5 aikaan iltapäivällä. Mikäli kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei sovi aikatauluusi, muita tsäänssejä nähdä Geishaa ei ole. Miksi? No siksi, että Geisha seuralaispalvelut ovat tarkoitettu vain erittäin rikkaille ja high-class ihmisille. Geisha "tea-houset" eli Geisha palveluita välittävät pisteet eivät tee bisnestä laisinkaan uusien asiakkaiden kanssa, ellei uusilla asiakkailla ole hyviä suosituksia.
Kuva: Geisha kadulla menossa töihin, onnistuin saamaan salakuvan
Kuva: Välineet, mitä tarvitaan teeseremoniaa varten
Kuva: Näin tee sekoitetaan (kuvaan ei voi napata kaikkia rituaaleja miten...)
Yksi suuri osa geishan ammattia on isännöidä perinteisiä teeseremonioita. Länsimaalaisen ihmisen mieleen voisikin tässä vaiheessa tulla, että kuinka vaikeeta se sitten voi muka olla keittää teetä? Mehän teemme sitä joka himpskutin päivä kotona... Me menimme testaamaan tämän asian Gionissa. Yhden vihreääteetä sisältävän kupposen keittämis- ja tarjoilemisprosessi kestää noin 15 minuuttia, ja sisältää niin monta yksityiskohtaa kaikkine käsiliikkeineen ja rituaaleineen, että sen perinpohjaiseen opetteluun olisi varmasti mennyt ainakin viikon päivät. Me kuitenkin kahlasimme tuon prosessin läpi jatkuvan ohjeistuksen kera. Vaihtelevalla menestyksellä... Täytyy myöntää, että jos tämä oli helpoin osa Geishan työtä, arvostan suuresti kyseistä ammattia :) Suosittelen kaikkia kokeilemaan kyseistä rituaalia! Ja jos ei siihen ole mahdollisuutta, niin katsomaan Amerikan Top Model episodin Japanissa, saadakseen todisteita ettei se ole helppoa!
Kuva: Teeseremoniassa
Koska halusimme kokea myös tuon tunteen olla täynnä mysteereitä ja näyttää elegantilta, kokeilimme myös Geishana oloa. Meidän laitettiin kauniiksi omassa salongissa. Kimonon ylle pukeminenkaan ei ollut mikään yksinkertainen asia, vaan vei noin vartin verran aikaa! Kun olimme suoriutuneet tästä osiosta ja pääsimme vihdoin kadulle kokeilemaan, jos osaisimme liikkua kyseisessä asusteessa, ohikulkijat tulivat kyselemään meiltä "saako ottaa kuvia geishoista?". Toki kuvia sai ottaa, mutta saa kyllä olla jonkin verran ottaneena, että minä menen Japanilaisesta geishasta vaaleine hiuksineni :D No tässä kuitenkin jotain paloja siitä, kuinka onnistuimme (tai emme) Geishana olossamme...

Kamakura visit

Koska mulla on jäänyt huomattavan monta kokemusta listaamatta, aion nyt kertoa teille random palasia japanilaisesta elämästäni! Enjoy :)

Aloitan kertomalla luokkaretkestä Kamakuraan. Kyseinen paikka on kaupunki noin 2 tunnin matkan päässä täältä kotitokiosta. Japanin historiassa on aikakausi (1180-1333), jonka nimi on "Kamakura period" juurikin tämän kyseisen paikan mukaan nimettynä. Tälläkään aikakaudella Kamakura ei tosin ollut ehdoton pääkaupunki vaan ainoastaan kilpaili Kyoton mahtia vastaan. Anyways... Meiän rakas yliopisto tarjosi meille tilaisuuden tutustua tähän nykyään suosittuun turistikohteeseen!

Matkamme ensimmäinen etappi oli pieni temppeli, jossa meidän oli määrä suorittaa Zazen harjoitukset. Kyseinen "urheilulaji" saa nimensä sanoinsta "Za" jonka merkitys on istuminen, sekä "Zen" mikä meinaa keskittymistä/meditaatiota. Kyseessä on siis buddhalaisuudesta vaikutteita saanut meditaation muoto. Harjoitukset suoritetaan puolen tunnin meditaatiotoveina, joiden välissä on noin 3-5 minuuttia aikaa jaloitella ja palautella jäseniä paikoilleen. Säännöthän menee seuraavasti:1)kotroloi kehoasi 2)kontroloi hengitystäsi 3)kotroloi mieltäsi. Käytännössä homma siis luistaa niin, että kun menet sisään temppeliin niin turpa pitää pitää tukossa seuraavat pari tuntia. Kun löydät itsellesi paikan, siinä tulee istuutua lootusasentoon ja pysyä hievahtamatta. Kun harjoitus alkaa, sen tarkoituksena on pysähtyä ja pysäyttää maailma, joten hengityskin pitää pyrkiä lopettamaan. Hengityksiä pitää laskea koko ajan 1-10:een, ja mestarit kuulemma onnistuvat hengittämään vaan yhden kerran kahdessa minuutissa. Kysyin opelta onko silmien räpäytys OK, ja se sentään oli. Mutta annas olla jos suljet silmät! Se tulkitaan nukahtamiseksi ja nukkuvia läimästään puukepillä täysiä selkään! JA SE SATTUU!!!

Kuva: Temppeli, jossa suoritimme Zaxen harjoitukset

Me tehtiin kaksi kertaa puolen tunnin treeni. Tarkoituksena siis istua paikalla, liikkumatta, hengittämättä ja ajattelematta. Eka kerta oli vaikea, koska jaloissa ei ollut verta ekan 5 minuutin jälkeen. Minulla oli kuitenkin sattunut parempi asento, kun vieressä olevalla kaverilla, jonka jalat olivat violletit tämän puoltuntisen jälkeen :D Toinen kerta oli paljon helpompi, ja aloin jopa tykätä tästä lajista :) Voisin kokeilla jatkossakin, rauhottaa kummasti! Hauskaa oli, että koska temppelin etuseinä oli avoin, aina aika ajoin turistit kävivät ottamassa meistä kuvia! Koska silmiä ei saa liikuttaa ja ympärillä oleva maailma pitäisi pystyä sulkemaan pois, en kuitenkaan voinut katsoa heidän reaktioitaan, mutta naurusta päätellen olimme huvittava näky! Eurooppalainen nuoriso meditoimassa buddhatemppelissä, kaikki liikkumattomina patsaina...

Kuva: Mallioppilas tekemässä zazenia :)

Matkallamme vierailimme myös muutamissa erittäin kauniissa temppeleissä ja Daibutsulla ei jättiläismäisellä Buddhapatsaalla. Luokkaretki on luonnollisesti oppimista varten :) Joten meidät oli jaettu pareittain japanilaisten volunteerien kanssa. Niinpä Bussimatkat meni jouhevasti japaniksi rupatellen. Pelkäsin kyllä etukäteen, että vaikka kertoisin kaikki ruokalajit mitä olen syönyt matkan aikana (osaan sanoa japaniks "olen syönyt...") niin jutunjuuret kävisivät vähiin päivänmittaan, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka nopeasti päivä meni, ja kuinka kärsivällisesti japanilainen ystäväni Yukuri jaksoi kuunnella hoono japanii!
Kuva: Temppeleissä voi ostaa onnenkeksejä ilman keksiä, eli ennustuksia tulevasta. Jos lappu ennustaa huonoa onnea, tulee siitä hankkiutua eroon ylläolevalla tavalla. Itse nostin lapun, jossa oli toisiksi huonoin mahdollinen ennuste... :/
Kuva: Minä ja volunteerini Yukari!
Kuva: Daibutsu eli jättiläismäinen pronssinen buddhapatsas

Kuva: Engajuki temple

My first tourist week in Japan :)

Hei Duudsit, Päivää Japanista!!!

Olen tässä kuluneen muutaman viikon aikana kokeillut erilaisia uravaihtoehtoja täällä suurkaupungissa. Perjantaina teimme luokkaretken paperitehtaalle, jossa pääsimme jokainen omine kätösimme kokeilemaan perinteisen Japanilaisen paperin valmistusta. Jokainen meistä siis valmisti yhden arkin Washi -paperia. Kyseinen paperi on erittäin vanhaa Japanilaista paperia, joka näinä päivinä on myös erittäin hyvällä hinnalla myytävää. Tämä johtuu siitä, että joka ikinen kappale valmistetaan "home made":na. Kysyimme henkilökunnalta, että kauan yhden ison paperin valmistus värityksineen kestää ja vastaukseksi saimme "noin kolme kuukautta, mutta vain siksi, että valmistajat ovat kotiäitejä. Heillä on niin paljon luppo aikaa päivisin, että he voivat intensiivisesti valmistaa paperia. Muutoin paperin valmistukseen menisi vielä kauemmin." Jos rupeat miettimään tätä vastausta tarkemmin, niin löydätkö siitä mitään huvittavaa?? No, voin auttaa: jos joku tekee tehtaalla töitä joka päivä monen monta tuntia, Euroopassa hänen ammattititteliksi kuvailtaisiin ennemminkin "tehdastyöläinen" kuin "kotiäiti". Täällä hierargia menee kuitenkin niin, että naiselle on noloa olla töissä, sillä miehen kuuluu elättää perhe. Jos nainen on töissä, se on vain naisen harrastus!! Voit siis sanoa, että teet joka päivä hampurilaisia koko kylälle, koska se on hyvä tapa täyttää vapaa aikaa :) Mutta et voi sanoa, että olet töissä Mäkkärissä...

Kuva: Jamel-san paperinteossa

Paperitehtaalla lopputuotteena on paperi, ja ihmiset jotka haluavat ostaa paperia ovat tyytyväisiä saadessaan sitä. Palveluiden tuottaminen on hieman hankalampi prosessi, kun palvelun tarkoituksena on tehdä asiakas iloiseksi ja tyytyväiseksi, mutta keinot on keksittävä itse. Rakas siskoni saapui Suomesta tarkastelemaan suurta maailmaa, ja minä koitin viikon verran toimia turistioppaana. Haasteena oli ehdottomasti se, että 7 päivää on erittäin lyhyt aika kaupungissa, jossa asuu pelkästään ydinkeskustan alueella 3 kertaa niin paljon ihmisiä kuin koko Suomessa yhteensä. Esimerkkinä voin kertoa, että mikäli menet täällä international kirjakauppaan ja haluat tarkastella matkaoppaita, Tokyosta kertoville kirjoille on varattu kokonainen kerros ja Suomen (siis koko maan) löysin yhtestä kirjasta, jonka nimi oli "Northern Europe", ja siinäkin kirjassa oli saatu aikaan kaikkine nähtävyyksineen vaan kymmenen sivun pätkä. On siis sanomattakin selvää, että mikäli Tokyon nähtävyydet vievät paperille kirjoitettuna yhden kokonaisen kerroksen verran tilaa, ei niitä voi kahlata parhaallakaan onnella läpi viikossa.

Turistioppaan tehtävä oli kuitenkin langetettu minulle, joten tein parhaani ja valitsin nähtäväksi sellaisia paikkoja, mitä parhaaksi näin :) Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Odaibaan. Se on tekosaari hieman etäänpänä Tokyon keskustasta, johon pääsee vain monoraililla ja veneillä. Se on rakennettu lähes kokonaan entertaiment centeriksi, joten siellä riittää nähtävää!!! Me valitsimme retkellämme mennä käymään TV-buildingissa, muutamassa shopping mallissa, reivi festareilla (vain ulkopuolella kurkkimassa... Aika sairasta menoa!!!), Toyotan autocenterissä ja maailman korkeimmassa maailmanpyörässä. Eniten ylpeä olen viimeisestä kokemuksesta. Korkeanpaikankammoisena päätin olla ajattelematta liikoja tätä "maailman korkein"-kohtaa, mutta silti lähes koko menomatkan pyörän korkeimpaan kohtaan päädyin makaamaan laitteen pohjalla, etten näkisi ulos. Ylhäällä Laura ja Antony kuitenkin pakottivat minut katsomaan myös ulos, ja näky oli mitä uskomattomin. Tästä härdellistä näkee melkeen koko Tokion yli ja öiseen aikaan valaistus on aivan upea!!! Ulos katsottuani en enää sulkenut silmiäni :)

Kuva: Maailman korkein maailmanpyörä Odaipa, Tokyo, Japan
Kuva: Näköala maailmanpyörästä (jossain noin korkeimmassa kohdassa...)
Kuva: 1700-luvun tyyliin rakennettu Shopping mall, johon on maalattu aivan oikean näkönen taivas
Kuva: TV building ja pari turistia :)

Yhtenä poppoomme retkikohteena oli mikäs muukaan kuin Disney land! Lasten paratiisiin oli tänä kyseisenä päivänä saapunut muutama muukin ihminen, joten jonot olivat paljon massiivisemmat kuin edellisellä vierailullani. Poppoomma pääsi kuitenkin nauttimaan muutamasta laitteesta, muutamasta paraatista ja poseeraamaan piirrettyjen kanssa :) Kaikki tämä takasi meille oikein mukavan ja hauskan päivän satumaailmassa!

Kolmas päiväretkemme suuntautui Yokohamaan. Tämä retki oli mielenkiintoinen, sillä se poikkesi hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Yokohamahan on kuuluisa sen kauniista rannikkoalueesta ja satamasta, sekä satamaa ympäröivistä puistoista. Matkapäivämme ilma oli kuitenkin sateinen ja tuulinen, joten päädyimme seisomaan rannalla ja kuvittelemaan sen kauniiksi aurinkoisella säällä. Emme kuitenkaan jääneet toimettomiksi, vaan päätimme kuluttaa aikaamme tehden jotain mukavaa! Mikäs voisikaan olla mukavampaa kuin syöminen, joten ostimme liput Japanin parhaimmassa China townissa sijaitsevaan kiinalaiseen buffettiin! Paikka toimi niin, että saimme menun, jossa oli 100 ruokalajia ja niitä sai sitten tilailla ja popsia niin kauan kuin jaksoi vain paikassa pehvaansa kuluttaa. Koska ilma oli mitä oli, mehän jaksoimme, ja kolmen tunnin aikana saimme arviolta noin 15-20 ruokalajia tuhottua. Tämän jälkeen kävelymme tuloksena löysimme viihtyisän ostoskeskuksen, josta löysimme tuliaisia ja STAR BUCKSIN! Istuskelimme kahvilassa lämmittelemässä ja kerroimme Antonylle asioita Suomesta. Kyseessähän on hieno maa, joten juttua riitti ;) Iltamme huipentui Cats musikaaliin, joka oli (vaikkakin japaniksi) todellakin kokemisen arvoinen!!! Suosittelen kaikille!
Kuva: Yokohaman rannikkoalue
Kuva: Kauppakeskus ja loputtomat halloweenkojut
Kuva: Cats musical in Yokohama

Lauran matka Tokyoon sisälsi toki muitakin ihanaisia seikkailuja, mutta ne jääkööt nyt tällä kertaa osa 2:sen salaisuuksiksi ... Toivon, että lyhykäinen urani matkaoppaana oli erittäin onnistunut ja asikas oli tyytyväinen ;) Tämä myös siksi, että ensi viikolla saan uuden yrittämän, kun toinen Laura saapuu Tokyoon seurakseni!!! Pysykää linjoilla, HEIPS!

Awesome day in Disney Sea!

Heissu taas! Alkuun totean otsikosta poiketen, että saimme eilen ensimmäisen suomi vahvistuksen tänne vierailemaan! Kiitoksia kaikille tahoille vain kovasti, että Iiron mukana saatiin tänne myös kasa elintärkeää tavaraa kuten Silver Shamppoota, 7-päivää lehtiä ja ruisleipää! Tämä aamu oli yksi parhaista, kun heräsin auringon paisteeseen ja tein aamiaiseksi ruisleipää juuston ja kurkun kera ja söin lukien juoruja BB-Asosta ja BB-Sarista! Kyllä hymyilytti :)

Todellinen päivä sadussa oli kuitenkin viime maanantai. Olimme päättäneet pienellä porukalla lähteä Disney Sea:hin mikäli kukonlaulun aikaan ei sataisi. Herättyämme kuitenkin ripotteli muutamaa pisaraa, joten lähtö oli vaarassa. Onneksi kuitenkin päätimme kohdata kaikki vaikeudet ja lähteä matkaan, sillä nopeasti ilma muuttui mitä parhaimmaksi ja päivästä tuli LOISTAVA!

Pääsimme perille hieman Tokion ulkopuolella olevan Disney Parkin alueelle noin 10 aikaan aamupäivällä. Olimme niin innoissamme kaikista ihanista koristeista, että vietimme 15 minuuttia juna-asemalla ottamassa kuvia erilaisista koristeasetelmista. Meillä ei ollut tässä vaiheessa vielä tietoakaan siitä, kuinka paljon kuvattavaa päivän aikana tulisi vielä olemaan. (minulla loppui kamerasta akku puolessa välissä päivää koska pidin sitä koko ajan päällä ikuistaakseni ihan kaiken :D)
Kuva: Aseman Halloween koristeita
Tokion Disney Park koostuu kahdesta eri osasta: Disney land ja Disney sea. Kyseiset kohteet ovat kuitenkin ihan erillisiä eli molempiin on oma sisäänpääsymaksunsa. Paikkojen välissä on sen verran pitkä matka, että se täytyy kulkea junalla. Molemmat teemapuistot ovat niin isoja, että niitä ei voisi edes kiertää yhdessä päivässä. Esimerkkinä mainittakoon, että meidän ryhmä rämä sai juuri ja juuri kierrettyä tämän maailman ainoan Disney sean alueen 12 tunnissa.
Ennakko odotukseni paikasta, jonka nimi siis on DISNEY SEA, osottautuivat erittäin vääriksi ja eivätkä vastanneet juuri laisinkaan todellisuutta. Minulle sana "sea park" tuo mieleen paikan, joka muistuttaa Särkännniemen akvaariota ja muutenkin jotakin kaloihin liittyvää. Tässä tapauksessa sea-elementti oli kuitenkin vain liitetty osaksi muuta puistoa eikä ollutkaan kokonaan pääroolissa. Puiston eri osat olivat vain jotenkin veteen liittyviä esim. Mermaid lagoon Arielista; American Waterfront, missä oli valtava laiva sekä majakka; Arabian cost, joka oli otettu Alladin elokuvasta; Mediterranean harbour, joka on rakennettu Venetsian arkkitehtuurin mukaisesti jne.
Kuva: Merriterranian harbour

Kuva: American Waterfront

Etukäteen mielessä ollut kuvani Disney teemapuistoista ei niin ikään myöskään vastannut kovin hyvin todellisuutta. Oletin, että disney teema tulisi puistossa esiin enimmäkseen ympäriinsä vilisevinä Disney hahmoiksi pukeutuneina työntekijöinä. DISNEY ei kuitenkaan ollut vain osa puistoa vaan KAIKKEA siellä tapahtuvaa ja olevaa vallitseva teema. Disney hahmoiksi ei siis ollutkaan pukeutunut vaan puiston työntekijät vaan myös lähes kaikki asiakkaat. Joka paikassa on myymälöitä, jotka myyvät disney sälää, disney pukuja ja kaikkea mitä voi vaan kuvitella. Niinpä muutaman tunnin kiertelyn jälkeen huomasin jo itsekin pukeutuvani Disney naamariin ja kulkevani kirkkaan sinisenä hohtava mikkihiirilamppu kaulassani. Kun kuvittelet ensin ympärilläsi kulkevan vain disney teemaisesti pukeutuneita ihmisiä, voit luulla jo melkein olevasi sadussa. Kun lisäät tähän vielä täydellisen skenaarion suoraan Alladin elokuvasta (tai jostakin disney sadusta), tunnet todella olevasi keskellä elokuvaa!!! Koko päivä tuntui siltä, kuin olisin saanut elää päivän ihanassa onnellisessa sadussa!
Kuva: Alladin cost :) Mun suokkari!!!
Kuva: Ihmiset vauvasta vaariin pukeutuivat disneyyn. Kuvassa pikku minni ja isomia minnejä.
Puistossa on siis erilaisia "ride"ja eli laitteita. Jokaisessa puiston osassa on ainakin yksi iso laite ja sitten jotakin muuta pienempää nähtävää. Lisäksi puiston voi kiertää monorail-junalla tai hypätä montaakin eri reittiä meneviin laivoihin tai kondoleihin. Tarjolla on myös muutama lava, joissa on esityksiä aikataulun mukaan. Kaikki tämä on siis ilmasta sisäänpääsyn hinnalla eli 5800 JPY (n.50 EUR). Me olimme tällä kertaa liikkeellä vain kolmen hengen koplalla, jotta kerkeisimme kiertämään mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa (13 tuntia :D). Kerkesimmekin jonottaa kaikkiin isoihin laitteisiin ennen illan Show:ta. Isoja laitteita olivat mm. muutama erilainen vuoristorata (vain yksi mihin en uskaltanut mennä mukaan...); lintsin Space shotin tapainen korkeapudotuslaite, joka on "riivatun hotellin hissi" eli kulkee pimeässä hissikuilussa (tähän mut huijattiin mukaan!); muutama 3D simulaattori, joista yksi kertoi mm. lentokoneella lentämisestä myrskyssä ja tämän simulaation päätteksi "koneemme" meni rikki ja myrsky kasteli meidän eli elokuvateatterin katosta tuli suihkulla vettä päälle. Filmi siis loppui siihen, että "kuolimme" ja tämä ei oikein helpottanut lentopelkoani... ; vesialtaassa toimivat "törmäilyautot", monikerroksinen karuselli jne.
Kuva: Kauhuhississä! Vasen ylä nurkka...
Kuva: Ainoa laite mihin en uskaltanut mennä
Kuva: Kaksikerroksinen karuselli

Kierrellessämme päivä meni nopeasti ja muutaman karran yllätti myös nälkä. Löysimme puistosta mm. oikean ankan, joka osasi kopata popcorneja ilmasta, curryn ja pippurin makuisia popcorneja ja katkaravulla täytettyjä munkkeja, mutta kunnon ruokaa oli äärettömän vaikea saada. Puiston ruokailupolitiikka toimii niin, että jokainen yksittäinen koju myy yhtä (YHTÄ!!!) tuotetta ja siinäs sitten etsit mitä haluaisit. Paras löytämämme murkina oli riisipossurulla eli riisiä, joka oli kääritty porsaannahkaan. Niitä sain alas loppu illasta jopa kaksin kappalein :) Tämän makoisan illallisen jälkeen menimme iloisina katsomaan illan viimeistä Halloween special esitystä, johon olimme aiemmin voittaneet liput lähes eturivistä. Tämä musikaaliesitys kesti puolituntia ja oli ihan mahtava kaikkine rekvisiittoineen ja illan hämärryttyä upeine valoineen! Iloksemme ilma oli vielä loppu illastakin niin selkeä, että pääsimme ihastelemaan myös noin 10 minuutin pituista ilotulitusta. Ilotulitus oli erittäin upea (Suomen ilotulituksen SM-kisat jää kauas taakse...). Katsellessani ilotulituksia pimeässä loistavan "Broadway" -kyltin alla pienellä satukujalla päässäni piirtyi kuva siitä, kun Disney filmi alkaa ja ruutuun ilmestyy Disneyn linna ja ilotulitukset. Tällä hetkellä tunsin olevani tuhkimo!
Kuva: kiska, jossa myytiin pitkiä munkkeja

Local floorball party!

Viime perjantaina minut oli kutsuttu Chofu Ducksin pelaajien järjestämiin salibandyjuhliin. Saatuani näin hyvän tilaisuuden tutustua paikallisiin nuoriin ja paikalliseen kulttuuriin, päätin osallistua ja hankkia uusia kokemuksia. Olin sopinut etukäteen näkeväni toisen suomaliasen pelaajan Shimokitazawan asemalla, johon osasin suunnistaa yllättävän hyvin. Päädyin siis paikalle noin puolitunia etuajassa, joka antoi minulle mahdollisuuden tarkkailla meininkiä Makuronardosta (eli Mäkkäristä)käsin. Paikka osoittautui nuorison suosimaksi erittäin eloisaksi kaupunginosaksi. Lähellä tätä kaupunginosaa on suuri kampusalue ja opiskelija-asuntoja, joten Shimokitawa tarjoaa paljon nuorille suunnattua aktiviteettia. Kävelimme asemalta paikkaan, jossa meidän juhlat oli määrä järjestää. Systeemi osoittautui sellaiseksi, että jokainen henkilö maksoi 3000 JPY (n.30 EUR) sisään ja tällä hinnalla oli tarjolla jotakin pientä syötävää, kuten salaattia, sekä baari avoinna ilmaiseksi koko illan. Juhlapaikkana oli pieni baari, joka oli vuokrattu kokonaan meidän porukalle. Baarin viisi oikein ystävällistä työntekijää esittäytyivät ensin meille ja olivat sitten meidän (noin 25 henkilön) käytettävissä koko illan ajan.

Koska aikaisemmin viikolla saamani kutsu oli ollut japaniksi, en tiennyt kun vasta paikan päällä millainen tapahtuma on tarkalleen kyseessä. Illan mittaan kävi ilmi, että kyseessä oli paikallinen salibandy "saunailta" ilman saunaa tietenkin. Täällä ei kuitenkaan juhlia järjestetä vain omalle joukkueelle niinkuin Suomessa, vaan kutsun oli saanut kaikki Tokiossa salibandya pelaavat henkilöt. Juhliin osallistui siis pelaajia noin neljästä (tarkka määrä jäi epäselväksi :D) eri joukkueesta. Täällä salibandy on vielä suht pieni laji, mutta sen harrastajat ovat sitäkin intohimoisempia viemään lajia eteenpäin ja oppimaan uutta. He pitävät siis yhtä ja järjestävät tapahtumia, jotka on tarkoitettu kaikille innokkaille. Suomeen verrattuna poikkeavaa on myös se, että miehet ja naiset treenaavat yhdessä sekä järjestävät kaikkea muutakin toimintaa yhteisvoimin. Perjantai-illan pääteemana oli katsoa MM-finaali, jonka Suomi voitti vuonna 2008. Monet pelaajat ovat täällä aika kovia Suomifaneja. Esimerkkinä voisin voin kertoa, että moni käyttää treeneissä SSV:n pelipaitaa ja yksi mies on varannut ensi kesälle Suomen matkan yli vuoden etukäteen!

Japanilaisille opetetaan täällä lukiossa englantia, mutta vain sen kirjoitttamista. Henkilöt, jotka eivät harrasta omalla ajallaan kielten opettelua eivät siis käytännössä ole koskaan lausuneet sanaakaan englanniksi. Chofun joukkueessa on yksi tyttö, joka on ollut vuoden Austraaliassa matkustelemassa, joten kommunikoin usein vain hänen kanssaan. Alkuillasta juttelin siis enimmäkseen hänen, Mihon, kanssa. Hän kuitenkin kertoi minulle, että moni muukin olisi kiinnostunut oppimaan englantia ja haluaisi harjoitella sitä. Illan edetessä siirryin siis muihinkin pöytiin juttelemaan, ja osoittautui yllättävänkin helpoksi kommunikoida monien ihmisten kanssa. On ilo huomata, että japanin kielen taitoni riittää jo ilmaisemaan hieman itseäni ja poimimaan japanilaisten japanienglanti -sekoituksesta oikeita sanoja päästäkseni kiinni asian pointtiin. Kommunikointi onnistui siis monien ihmisten kanssa ja sain näin tietää lisää japanilaisista nuorista.

Perjantai-illan tuloksena tietämykseni paikallisesta kulttuurista ja japanilaisesta salibandystä laajeni ainakin seuraavien faktojen verran... 1) Japanilaiset puhuvat paljon salibandyn pelaamista koskevasta pelitaktiikasta ja piirtävät kummallisen näköisiä taktisia kuvioita fläppitaululle, mutta eivät kumminkaan ikinä harjoittele niitä treeneissä. 2) Kun joku baarista tarjoaa kierroksen tequilaa, se ei ole vapaaehtoinen kierros vaan se pitää juoda (ja ILMAN sitruunaa ja suolaa!!! YÖK). 3) Salibandyn maajoukkuepelaajien pitää maksaa päästäkseen lähtemään maajoukkuepeleihin ulkomaille, joten maajoukkueeseen valitaan rikkaita pelaajia, eikä parhaita pelaajia. 4) Japanilaiset työskentelevät joka päivä klo 8-18 ja "joustava työaika" ei ole täällä tunnettu käsite. Mikäli olet tehnyt työsi ennen päivän päättymisaikaa sinun tulee istua paikallasi kunnes viisarivärähtää tasan 18.00. Tähän kyseiseen aikaan mennessä monikaan ei kuitenkaan ole vielä valmis päivän urakkansa kanssa, jolloin toimistolla tulee viipyä niin kauan kunnes kaikki hommat on pulkassa. Kuuden jälkeen tosin ei enää saa palkkaa!!!! Kysyin heiltä, että miksi kukaan on töissä ilman palkkaa? Ja vastaus on taas jälleen kerran, että koska kotiin ei SAA lähteä :D Voin kuvitella, että tätä käytäntöä lanseerattaessa Suomeen, saattaisi ilmetä jonkinlaisia ongelmia! 5) Melkein kaikki japanilaiset ymmärtävät jonkin verran englantia, mutta koska he ovat täydellisyyden tavoittelijoita, he eivät uskalla yrittää sen puhumista virheiden pelossa (paitsi kun ovat juoneet muutaman tequilan). 6) Japanissa tyttöjen pitää odottaa, että pojat pyytävät treffeille heitä. 7) Jenni Morottaja on täällä erittäin kuuluisa salibandy idoli. Ja koska vain sanoin tuntevani kyseisen tytön, se teki minusta kuuluisan :D

Tässä vain muutama esimerkki monesta mielenkiintoisesta seikasta, joita oppii kun uskaltaa lähteä japanilaiseen seuraan ja tuntemattomaan paikkaan :)

PS. Odottelen vielä kuvia illalta, joten lisään myöhemmin niitä...

Cultural differences...

はじめまして !

ELi "Hajimemaste!" Romanjilla kirjoitettuna tarkoittaa, että hauska tavata! Olemme nyt vihdoin oppineet lukemaan ja kirjoittamaan kaikki tavut kahdista japaninkielen aakkosista. Japanin kieltä kirjoitetaan siis tavuaakkosin, jonka lisäksi käytössä on sanakirjoitus eli kanjit.
Kuva: Hiraganataulukko, Katakanataulukko ja muutama esimerkki kanjeista

Hiraganat ovat japanissa käytetyin kirjoitustyyli, sillä niitä käytetään japaninkielisten sanojen kirjoittamiseen. Katakanat ovat tarkoitettu vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen. Suurinosa vierasperäisistä sanoista on lainattu englannista kuten esimerkkinä mustikka on Bruuberyy (Blueberry) ja Teepy (Tape) jne... Kanjit ovat alunperin kotoisin kiinasta ja niitä käytetään korvaamaan kokonaisia sanoja.

Siinä oli siis hyvin lyhyesti faktaa japanin kielestä. Kuten sanottu osaamme nyt molemmat tavuaakkosistot. Katukuvassa näkyvien kylttien, mainosten, viittojen ym. lukeminen on silti mahdotonta, sillä japanilaiset käyttävät tekstissä sekaisin kaikkia kolmea kirjoitustapaa! Kanjeja pitäisi osata vähintää satoja voidakseen lukea kunnolla! Kieltä opiskellessa nälkä kasvaa syödessä ja nyt, kun ymmärtää jo osan puheesta sekä kirjoituksesta haluisi nopeasti oppia lisää, jotta voisi kommunikoida sujuvasti paikallisella kielellä. Koska kaiken oppiminen välittömästi on kuitenkin käytännössä mahdotonta, on väkisin tullut vastaan turhautumisen hetkiä, joiden tuloksena olemme päätyneet pohtimaan, että miksi maailmassa ei voisi olla käytössä vain yksi yhteinen kieli? Ajatelkaahan nyt itsekin, että kuka edes vaivautuu keksimään kielen, jossa on kolme kirjoitusjärjestelmää, ja jota kukaan maailmassa ei osaa täydellisesti kirjottaa! Onko siinä minkäänlaista järkeä? Eikö olisi helpompaa, että olisi yhdet aakkoset ja yksi sana ja yksi merkitys jokaiselle asialle? Näin kaikki maailman ihmiset voisivat helposti kommunikoida keskenään käyttämällä tätä kansainvälistä tapaa ilmaista itseään.

Mun mielestä tällainen järjestely olisi kaikille kiva ratkasu. Miettikäähän nyt, jos meillä olis yksi kieli niin me säätyisimme suomessakin monilta koulutunneilta, kun kaikki kieliluennot poistuisivat lukkarista. Oli miten oli, niin jos näin oikeasti tapahtuisi (eli me lanseeraisimme onnistuneesti uuden maailmanlaajuisen kielen, joka tappaisi kaikki muut maailman kielet) häviäisi maailmasta luultavasti myös erilaiset kulttuurit. Tai vähintäänkin kulttuurierot tasottuisivat. Kulttuurieroista puheenollen, niitä täällä todella on! Kulttuuri on itseasiassa omasta mielestäni täällä paikan päällä kaikista mielenkiintoisin asia. Kaikki on niin erilailla ja joka päivä oppii jotain uutta.

Toissapäivänä olin harjoituksissa ja koska harjoitukset loppuvat 10 aikaan illalla olin hieman väsynyt ja haukottelin refleksinomaisesti ollessani vaihtopenkillä. Vieressäni oleva tyttö syöksyi välittömästi peittämään suuni kädellään. Minulle selvisi, että julkisilla paikoilla haukotteleminen on erittäin loukkaavaa ja epäsuotavaa. Minkäs sille sitten voi, jos on väsynyt ja haukotus vain tulee?! Vastaus on, että sille vain PITÄÄ voida! Koska itse olen vielä sen koulukunnan kannattajia, että haukotteleminen on refleksi (yritän kovasti opetella hallitsemaan haukottelulihaksiani) minulle kävi kyseinen vahinko myös iltapäiväluennolla. Opettajamme puuttui myös asiaan sanomalla luokan edessä, että pitäisi varmaan keskeyttää luoento, kun pitkästytämme Kaisaa liikaa. Tämä oli kuitenkin onneksi vain hyväntuulinen "keltainen kortti", joten seurauksena oli tällä kertaa vaan koko luokan naurut minulle :)

Meillä alkoi viime viikolla yksi ainoista englanniksi pidettävistä kursseistamme, Japanese mind 2, joka käsitelee Japanin kulttuuria. Kurssi alkoi perus käytöstapojen opettelusta, ja mikä oliskaan enemmän perusasia täällä kuin jokapäiväiseen arkeen kuuluva syömäpuikkojen eli chop stickejen käyttö. Ope oli ottanut tunnille mukaan koko repertueerin omia ruokailuun liittyviä tavaroitaan ja demostroi meille, kuinka ruokapäydässä tulisi käyttäytyä. Ensinnäkin ennen kuin koskee mihinkään esillä olevaan sormenpäälläkään tulee AINA sanoa "Ittadakimasu!" jolla toivotetaan kaikille ruokailijoille hyvää ruokahalua. Jos tämän unohtaa voi saada kovankin tuomion. Puikkojakaan ei saa käyttää miten tahtoo, vaan mm. kun pidät puikkoja kädessäsi ja selostat jotakin tarinaa samaan aikaan et saa vahingossakaan huitoa ilmaa puikoilla ja mikä pahinta et saa todellakaan osottaa puikoilla ketään henkilöä. Vaikka itse teenkin kyseistä huitomista jatkuvasti tukeakseni vahvaa englannin kielen osaamistani, ymmärrän nyt paremmmin miksi se on kiellettyä, sillä eihän kukaan euroopassakaan rupeisi veitsen kanssa huitomaan ja osoittelemaan vastapäätä istuvia kavereitaa, eihän?!

Kuva: Ennen Japanese Mind kurssilla oppimiamme käytöstapoja, emme olleet ihan perillä mitä niillä puikoilla saikaan tehdä... Keksimme niille siis erilaista hyötykäyttöä.

Hiragana! Soo, desu ka!

Ohioo!
Kuva: Meidän yhteinen upea hyppypose Fujiretkellä, JLSP vaihtarit!

On taas päässyt vierähtämään tovi viimeisestä blogipäivityksestä. Meillä on ollut nyt koulua jo jonkin verran täällä, joten aloitan kertomalla siitä.

Viime viikon torstaina tunnit vierähtivät käyntiin aamu yhdeksältä kahden tunnin japaninkielen opinnoilla. Meidän A-luokkamme (eli alkeisryhmän) isona tavoitteena oli opetella tämän oppitunnin aikana esittelemään itsemme japaniksi viiden lauseen mittaisella esittelypuheella. Luennon jälkeen vuorossa oli nimittäin Opening seremony, jossa jokaisen JLSP (japanese language studies programme) oppilaan tuli esitellä itsensä japaniksi koulun muulle henkilökunnalla ja paikallisille oppilaille. Torstai-opemme (meillä vaihtuu päivittäin opettaja) oli erittäin energinen ja innokas, minkä ansiosta koko ryhmämme suoriutui kiitettävästi tästä kuumottavasta esittelytilanteesta, joka tapahtui pitämällä lyhyt puhe koko konferenssitilan etuosassa mikkiin puhuen.

Kuva: Antony pitämässä esittelypuhettaan. Täällä täytyy aina kumartaa tietyssä kulmassa, kun tapaa ihmisiä. Harjoittelimme ensimmäisellä japanin tunnillamme jopa oikealla tavalla kumartamista noin vartin verran...

Torstai-iltana päätimme koulunkäynnistä innostuneina vielä tehdä ruokaa ja opiskella yhteisvoimin hiraganoja ja tervehdyksiä japaniksi. Phoebe kokkasi meille ja saimme loistavaa kotiruokaa! Itse en ole vielä uskaltanut käyttää huoneissamme olevaa hellaa, sillä se toimii kaasulla. Koordinaattorimme totesi ensimmäisenä päivänä meille, että "if you accidentally leave the gas on in the evening, you will be killed on the morning" mikä oli musta aika kannustava repliikki :D Joten päätin olla tappamatta itseäni ja jättää kokkaamisen muille.
Kuva: Pakollinen ruokakuva! Tätä keittoa söin Fujilla lounaaksi. Olemme päätelleet, että nuo valkoiset jutut varustettuna pinkillä spiraarilla on jotakin kalaa, mutta ei siltä kyllä maistu liikaa!

Koska koulu oli lähtenyt niin hyvin käyntiin torstaina, lähdin perjantaina iloisin mielin aamuluennoille ja hiraganakokeeseen. Kaikki oletukseni mukavasta japanin opiskelusta murskautuivat kuitenkin pala palalta, kun tunnit vierähtivät eteenpäin! Perjantai-opemme päätti opettaa meille japania japaniksi ja olla puhumatta sanaakaan englantia! Onneksi ryhmässämme on joitakin oppilaita, jotka ovat opiskelleet aiemmin japania, muutoin emme olisi tienneet koko luennon aikana edes mistä sivusta opettaja puhuu. "Opiskelin" japania siis yhteensä 6 tuntia tajuamatta mistään mitään! Kaikista kurjinta näissä tunneissa on se, että koska meillä on niin pieni luokka niin kaikilta oppilailta kysytään jatkuvasti vuorotellen kysymyksiä japaniksi. En siis säästynyt niiltä noin sadalta kiusalliselta tilanteelta, jossa yritin vain selittää kaikilla tuntemillani kielillä, etten todellakaan tiedä mistä on kysymys ja minulla ei ole harmainta hajua edes mistä voisin lähteä arpomaan vastausta kysymykiin, joita opettaja esitti.
Kuva: Class-A! Eli meidän alkeisryhmämme (kuvasta puuttuu Tom, Kris ja Mark)

Tämän masentavan kokemuksen tuloksena oli jälleen kerran suunnaton turhautuma! Kyseessä oli jo toinen kerta, kun minun piti laskea ainakin sataan ja rauhoittua etten siltä istumalta mennyt internettiin bookkaamaan lentoa takaisin Suomeen! Onneksi muut jaksoivat taas tsempata minua, ja olihan edessä viikonloppu!!!

Perjantaina meillä oli ensimmäiset "partyt" täällä Tokiossa. Juhlien syynä oli tällä kertaa joidenkin vanhojen oppilaiden hyvästely ja meidän uusien opiskelijoiden tervetulleiksi toivottaminen. Menimme Shinjukuun, jossa meidän oli määrä mennä yhdessä syömään izakayaan. Shinjuku on yksi Tokion isoimmista keskuksista, jossa on öiseen aikaan jos jonkinmoista sisäänheittäjää ja kuppilaa. Me tapasimme asemalla sekalaisen, noin neljän kymmenen hengen joukon, Nihon Universityn opiskelijoita ja lähdimme tallaamaan kohti ruoka/juomapaikkaamme. Rakennus, johon menimme lopulta sisälle näytti ulkoapäin lähinnä ränsistyneeltä kerrostalolta, mutta päästyämme sisään se paljastui 5 kerroksiseksi izagayaksi. Systeeminä oli, että jokainen maksaa 3000 JPY (alle 30 EUR) ja tällä rahalla jokainen saa sitten illan mittaan juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo. Meistä tämä summa kuulosti aika paljolta ja niinpä muutama britti alkoi heti tilaamaan jatkuvalla syötöllä ruokaa pöytäämme. Tarjoilija kantoi meille sushia, mustekalaa, rapuja, sieniä, vihanneksia, porsasta, pihviä, kasvispullia jne. Lisäksi meille laitettiin kannullisia olutta pöytään, ettei sitä tarvitse tilata koko ajan lisää. Viettelimme sitten iltaa siinä noin puoleen yöhön asti, jolloin meidän oli kaikkien aika lähteä kotiin viimeisellä junallamme. Meidän täytyy aina lähteä illanvietoista viimeistään puolen yön aikaan, sillä viimeinen juna lähiöömme menee silloin ja seuraava vaihtoehto päästä kotiin on joskus 7 aikaan aamulla, ja en ole varma haluanko kokeilla tätä keinoa ollenkaan täällä olo aikanani.. Suurimman osan illasta pysyttelimme omassa pöydässämme JLSP oppilaiden kanssa, mutta juttelin myös muutamille muillekin ihmisille. Ilta oli kaiken kaikkiaan rentouttava, mukava ja oikein onnistunut :) Oli hauska nähdä muutakin iltaelämää Tokiossa kuin tämä meidän oma lähiömme Shimo-Takaido.
Kuva: Axel (yksi ruotsalaisista) Izagayassa olutkannunkera
Kuva: Suomalaisert ja Phoebe having fun :)

Olen nukkunut koko viikon aika huonosti (koska mulla on ollut huono tyyny ja ostin vasta äskettäin uuden), joten lauantaina päätin jäädä nukkumaan, kun muu sakki otti suunnaksi paikalliset festivaalit. Takaisin tullessaan heillä oli kuitenkin tuliaisia, sillä yksi briteistä, Antony, oli voittanut jostakin kojusta kilpikonnan! Nyt hänellä on siis lemmikki täällä :) Jota me kaikki JPSL ihmiset voimme käydä katsomassa ;)
Kuva: Matsuksi nimetty kilpikonna, jonka Antony voitti paikallisilta festivaaleilta. Vaikea kuvitella, että täällä pelikojuista ei voiteta pehmoleluja niin kuin lintsillä vaan oikeita elukoita :D

Sunnuntaina otimme sitten suunnaksi Fuji vuoren ja Fuji järvet. Maanantai oli täällä Japanissa national holiday, joten me olimme päättäneet viettää sen tutustuen Tokion ulkopuoliseen elämään. Lähdimme Shinjukusta bussilla matkaan jo 7 aikaan aamulla, sillä muut bussit olivat jo bookattu täyteen aikaisemmin viikolla. Matka määränpäähän kesti kauheassa lomaruuhkassa noin 5 tuntia (piti olla 2). Päästyämme perille alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä junalla ensin hostelille jättääksemme tavarat säilytykseen ja palata sitten takaisin järville tekemään kaikkia turistijuttuja. Kun olimme ostamassa Kawakuchikon asemalla junalippuja lippuautomaatista jokin juna saapui juuri laiturille, ja asemanhenkilökunta alkoi hoputtaa meitä hyppäämään junaan nopeasti ennen kuin se lähtee. Junan sisäänheittäjä alkoi huutamaan meille kauheasti japania ja hämmennyksissä osa porukasta, minä mukaan lukien, juoksi vain sisään junaan. Kun junan ovet sulkeutuivat tajusimme kuitenkin, että osa porukasta ei kerennyt junaan sisään ja koska matkanjohtajamme, Lucy, oli ulos jääneiden joukossa meillä ei ollut minkään näköstä tietoa mihin juna menee tai minne nyt joutuisimme. Hetken pohdinnan jälkeen minun puhelimeni alkoi kuin ihmeen kaupalla soimaan. Suurimman osan puhelimet eivät toimi täällä, joten normaalisti toimimme niin, että kun joku eksyy porukasta palaamme kaikki paikkaan, jossa olemme viimeeksi nähneet kyseisen henkilön. Onneksi Niklas oli kuitenkin muistanut tässä tapauksessa minun puhelinnumeroni ulkoa ja soitti Saksalaisen Veran puhelimesta meille. Kävi ilmi, että olimme totaalisen väärässä junassa, joten meidän piti selvittää tiemme takaisin lähtöasemalle. Puolisen tuntia myöhemmin ja 600 Jeniä köyhempinä pääsimme takaisin lähtöpisteeseen.

Kuva: Fuji vuori tai pikemmin osa siitä, koska emme nähneet enempää pilvisen sään takia.

Ohjelmamme Fuji järvillä oli hieman avoin. Alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä ensimmäisenä päivänä Lake Saikolle, mutta nähtyämme paikallisen aluekartan selvisi, että sinne menee vain autotie ja sitäkin pitkin matka olisi noin 12 kilometriä eli veisi ikuisuuden kävellen. Muutimme siis suunnitelmaa ja otimme ylihinnoitellun bussin Saikon rannalle. Saiko järvi on ainoa järvi, jossa saa uida, joten päästyämme sinne menimme suoraan "biitsille" joka oli oikeasti pientäkiveä oleva ranta, jossa jotkut ihmiset telttailivat kalastivat ja jopa yrittivät surffata ilman varsinaista tuulta :) Menimme kaikki ensin suoraan uimaan. Tämän jälkeen osa porukasta halusi jatkaa matkaa ja toiset taas halusi käyttää hyväkseen ainutlaatuisen tilaisuuden ottaa aurinkoa ja maata rannalla. Arvatkaa olinko minä osa tätä jälkimmäistä porukkaa, NO KYLLÄ!!! :D Täällä on koko ajan yli 30 astetta lämmintä, mutta Tokiossa ei varsinaisesti ole paikkoja ottaa aurinkoa, ja koska ruskettuminen on täällä aika OUT niin kukaan ei edes kaipaa moisia paikkoja. Minä haluan kuitenkin olla täällä ulkona muodista ja ruskettua, joten päätin jäädä rannalle. Odotuksemme ihanasta biitsipäivästä eivät kuitenkaan toteutuneet täydellisesti nekään, sillä pian muiden lähdettyä vuoristoilmasto iski ja pilvet peittivät taivaan. Niinpä makasimme rannalla kylmissämme ja kulutimme aikaamme mm. laskemalla japaniksi sataan ja opettelemalla näin kieltä :D How interesting?!

Kuva: Lake Saiko ja surffaajia :)

Kuva: Täydellinen rantapäivä? No... ei ihan sään puolesta, mutta oli ainakin hauskaa!

Toinen puoli porukkaa oli käyttänyt tämän ajan vaeltamalla metsäistä vuoren rinnettä ylöspäin nähdäkseen joltakin näköalatasanteelta Fujin. He olivat kuitenkin eksyneet reitiltä ja ennen viittä saimme taas hätäisen soiton, että meidän tulisi ehtiä noin 20 kilometrin päässä olevalle hostellille ennen seitsemää, sillä he olivat missanneet viimeisen bussin ja olivat jumissa keskellä ei mitään!
Kuva: Osa porukkaa vaeltamassa vuorilla metsässä eksyneenä.

Meidän vaihtoehtomme olivat tässä tilanteessa ottaa ylihinnoiteltu koko alueen kiertävä näköalabussi taikaisin asemalle tai keksiä jotain muuta. Päätimme mennä paikallisen hotellin receptioneen ja pyytää heitä soittamaan meille taksin. Työntekijät kävivät kääntämässä google translatorin avulle meille muutaman lauseen, jotka he kirjoittivat paperille ja lopulta saimme taksin. Hinnaksi tuli noin 3500 JPY eli noin 10 euroa per nassu. Se oli ihan siedettävä hinta siitä, ettemme joutuneet viettämään yötämme metsässä.

Päästyämme asemalle meillä oli edessä salapoliisitehtävä. Matkanjohtajamme oli taas toisen ryhmän mukana ja hänellä oli kaikki tieto hostellistamme. Meidän piti siis saada selville: a)mille asemalle meidän pitää ottaa paikallisjuna? b)mikä hostellimme nimi on ? c)Missä se sijaitsee? ja d)Miten voimme bookata kaikki sisään ilman, että meillä on mitään varausinformaata mukanamme ja ilman, että tiedämme edes kaikkien sukunimiä? Aloitimme tehtävän suorituksen sillä, että päättelimme ensin oikean aseman siitä, että tiesimme paljon junalipun sinne tulisi maksaa. Seuraavaksi päätimme käyttää apunamme kaikkea hallussa olevaamme tietoa eli hostellin puhelinnumeroa! Löysimme asemalta julisteen, jossa oli myös kyseinen puhelinnumero, joten päättelimme että kyseessä on sama paikka: Michael´s Hostel. Kun tiesimme paikan nimen, löysimme sen myös kartalta! Ja viimeinen ongelmamme selvisi, kun pääsimme paikan päälle ja suureksi ihmeeksemme hostellin henkilökunta puhui aivan täydellistä englantia! Niinpä selitimme tilanteemme ja saimme bookattua kaikki sisään ja erikoisluvan maksaa varauksemme keskiyöhön mennessä.

Hostellimme oli aivan loistava! Meillä oli kymmenen hengen huone ja ilmainen internetti, ilmaista kahvia ja ilmaista teetä! Lisäksi tapasimme hostellin omistajan, joka ystävällisesti vei meidät syömään jollekin perhetutulleen. Tämä paikka oli vähän kuin ravintola, mutta ulkoa päin ihan normaali talo. Sisällä oli neljä pöytää, ja otettuamme kenkämme pois jalasta (näin tehdään suurimmassa osassa ravintoloista täällä) valtasimme sitten yhden lattialla olevan matalan pöydän. Tämä oli ensimmäinen kerta kun istuimme täällä ollessamme oikeasti lattialla koko ruokailun ajan, ja se alkoi jopa sattumaan polviin, kun täytyi olla koko ajan risti-istunnassa. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta saimme sen alas. Tunnelma sitä vastoin oli erikoinen ja erittäin paikallinen, joten se korvasi hyvän ruuan puutteen :)

Seuraavana päivänä starttasimme päivämme lähtemällä etsimään paikallista pyhäkköä (shrine) jo kukonlaulun aikaan eli ennen kahdeksaa. Saimme respasta kartan ja ohjeet, joiden avulla löysimmekin perille suht nopeasti. (vaikka minä toimin kartturina ;) Pyhäköltä meidän oli määrä jatkaa matkaamme eräälle vuorelle ja kiivetä näköalapaikalle, josta on hyvä näkymä Fuji vuorelle. Kysymällä useaan otteeseen apua paikallisilta kyläläisiltä löysimme vihdoin tiemme määränpäähän. Puolessa välissä loputtoman tuntuisia portaita ylös vuorelle pääsimme osaksi paikallista "Photo shoot sessiota", kun joku japski halusi ottaa meistä kuvia! Minä päädyin jopa vaihtelemaan eurooppalaisia kolikoita hänen kanssaan. Kun pääsimme ylös ja odotimme näkevämme kaikissa postikorteissa olevan näkymän kauniille Fuji vuorelle, ilma olikin harmiksemme niin pilvinen, että näimme vain pienen osan vuoresta. Päätimme kuitenkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja otimme kuvia ylhäällä olevasta buddhatemppelistä erilaisten poseerausten kera ja täytimme vesipullomme vuoristovedellä.
Kuva: Buddhatemppeli vuorella, johon kiipesimme.

Tästä matka jatkui takaisin Kawakuchiko järvelle. Siellä päätimme ottaa köysiradalla liikkuvan lasketteluhissin tapaisen vaunun vuoren huipulle. Matka ylös kesti vain noin 7 minuuttia ja maksoi alle 20 euroa edestakaisin. Ylhäällä oli näköalatasanne, jossa pääsimme ottamaan kuvia. Korkeanpaikan kammoisena epäilin ensin menenkö ollenkaan ylös, mutta selvisin matkasta hienosti ja olen tyytyväinen, että menin ylös, sillä sieltä näki erittäin kauas :)
Kuva: Näköalatasanteella, johon menimme köysirataa pitkin (with a cable car)

Tämän jälkeen menimme hakemaan kaupasta ruokaa ja istuimme rantakallioille syömään. Paikalliset kalastelivat rannassa ja näimme jopa yhden erittäin ison kalan uiskentelevan rantamatalikossa. Ruoan jälkeen päätimme tehdä muutaman tunnin kävelyretken järven ympäristössä. Näimme isoja hämähäkkejä, lintuja, kasvillisuutta ja paikallista asutusta :) Päivä oli oikein onnistunut! Palasimme illalla takaisin asunnoillemme ruuhkabussilla, jossa meillä oli taas monta tuntia aikaa opiskella, sillä tiistaina edessä oli taas KOULUPÄIVÄ!

ENGLISH SUMMARY

On our first real school day we had an opening ceremony after language studies. We had to introduce ourselves in front of our teachers, other university staff and Japanese volunteers. The hard part of this was that even A-class students had to do this in Japanese! Fortunately, we studied so hard during the morning lesson that all of us managed to handle the self introduction in Japanese with ease.

At the weekend, some Japanese volunteers had organized a party called "welcoming party". We went altogether to an izakaya in Shinjuku. The evening was very fun! We ate many different dishes and drank lots of beer. We also got an opportunity to make new Japanese friends, and to get know other JLSP students better. In Japan, when people go out to eat together they always receive a shared bill. This is very unusual in Finland. Culture here says to share a lot more than in Finland, and this bill sharing system is a one example of that fact.

After the weekend we had Monday off from school because it was a national holiday. We decided to use this opportunity to go and see other parts of Japan. Our trip was this time to Fuji mountain and Fuji five lakes. We left home very early in the morning (before seven), which was a good choice because there was a lot of traffic. We spent two days in Fuji area. We did some mountain climbing, but we didn't go to the top of Fuji. We also swam in one lake and lay on "the beach". On the second day we took a cable car to one hill and took a long walk by the lakes. It was interesting to see a new place and different landscapes. I think that the Fuji lakes was a beautiful place! The trip would have been probably even better if the sun shone all the time, but at least it didn't rain...