Do you know what is GEISHA?

Kaikki varmaankin tietävät sanan "Geisha" ja tunnistavat jotenkin miltä hän näyttää; onhan Geisha myös Fazerin karkeista tunnettu! Mutta kuinka moni osaa vastata kysymykseen: Mikä Geisha on?

Kuva: Traditional Geisha show in Kyoto, Gion
Kaikille ketä asia jäi kiinnostamaan, tässä tulisi pähkinänkuoressa vastaus! "Geisha" on yhdistelmä japaninkielisistä sanoista "Gei" joka tarkoittaa taidetta ja "Sha" mikä puolestaan tarkoittaa ihmistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan geisha on siis "art-person". Jos kuitenkin hieman pidennän vastausta yhdestä sanasta, Geishat ovat ammatti emännöitsijöitä, jotka viihdyttävät asiakkaitaan monien erilaisten taiteenlajien avulla sekä isännöivät elegantteja hienosto juhlia.

Geishaksi tuleminen ei ole mitään lastenleikkiä. Aikaisemmin Geishaksi tultiin heti neljän ikävuoden jälkeen, ja suurin osa Geishoista oli köyhien perheiden lapsia, jotka oli myyty Geishakasvatustaloihin "Okiyoihin". Nykyään Geihaksi haetaan vapaaehtoisesti ja koulutus aloitetaan vasta teini-iässä. Tämä koulutus ei kuitenkaan ole mikään perus lukio, sillä vaikka aluksi siihen haetaankin vapaaehtoisesti, niin kun tyttö hyväksytään ohjelmaan, sitä ei voi lopettaa kuuteen vuoteen. Koulutuksessa ideana on, että ensin nuoret "geisha traineet" työskentelevät piikoina. Heidän tulee koko ajan opetella talon tapoja ja sosiaalisia taitoja. Samalla he ottavat päivittäin lukuisia tanssi- ja laulutunteja. Heidän tulee opetella soittamaan monia instrumentteja ja tanssimaan sekä laulamaan traditioden mukaisella tavalla, oppia japanin kirjallisuutta ja runoutta, oppia tekemään kukka asetelmien sekä oppia isännöimään hienosto juhlia etiketin mukaan sekä tee seremoniaa perinteisen kaavan mukaan. Koulutus on siis äärimmäisen rankka ja laaja. Kun Geisha tulokas on oppinut tarpeeksi, hänet ylennetään Maikoksi. Kun Maiko, eli nuori Geisha, on tavannut asiakkaita ja oppinut tuntemaan heitä paremmin, hän saa päättää jatkaako hän koko loppu elämänsä ammatissa vai lopettaako hän leikin. Mikäli hän päättää jatkaa Geishan uraansa, hän tekee samalla päätöksen toimia koko loppu elämänsä ihmisten viihdyttäjänä ja seuralaisena. Mikäli Geisha rakastuu ja päättä mennä naimisiin, hänet erotetaan virastaan.
Geishoja voi nähdä vain "Geisha district" alueilla. Kuuluisin Geisha district on Gion, joka sijaitsee Kyotossa. Siellä pidetään joka päivä traditionaalinen esitys, jota pääsee katsomaan maksamalla noin 40 euron hinnan. Muutoin Geishan saattaa nähdä ohi mennen kadulla menossa töihin noin 5 aikaan iltapäivällä. Mikäli kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei sovi aikatauluusi, muita tsäänssejä nähdä Geishaa ei ole. Miksi? No siksi, että Geisha seuralaispalvelut ovat tarkoitettu vain erittäin rikkaille ja high-class ihmisille. Geisha "tea-houset" eli Geisha palveluita välittävät pisteet eivät tee bisnestä laisinkaan uusien asiakkaiden kanssa, ellei uusilla asiakkailla ole hyviä suosituksia.
Kuva: Geisha kadulla menossa töihin, onnistuin saamaan salakuvan
Kuva: Välineet, mitä tarvitaan teeseremoniaa varten
Kuva: Näin tee sekoitetaan (kuvaan ei voi napata kaikkia rituaaleja miten...)
Yksi suuri osa geishan ammattia on isännöidä perinteisiä teeseremonioita. Länsimaalaisen ihmisen mieleen voisikin tässä vaiheessa tulla, että kuinka vaikeeta se sitten voi muka olla keittää teetä? Mehän teemme sitä joka himpskutin päivä kotona... Me menimme testaamaan tämän asian Gionissa. Yhden vihreääteetä sisältävän kupposen keittämis- ja tarjoilemisprosessi kestää noin 15 minuuttia, ja sisältää niin monta yksityiskohtaa kaikkine käsiliikkeineen ja rituaaleineen, että sen perinpohjaiseen opetteluun olisi varmasti mennyt ainakin viikon päivät. Me kuitenkin kahlasimme tuon prosessin läpi jatkuvan ohjeistuksen kera. Vaihtelevalla menestyksellä... Täytyy myöntää, että jos tämä oli helpoin osa Geishan työtä, arvostan suuresti kyseistä ammattia :) Suosittelen kaikkia kokeilemaan kyseistä rituaalia! Ja jos ei siihen ole mahdollisuutta, niin katsomaan Amerikan Top Model episodin Japanissa, saadakseen todisteita ettei se ole helppoa!
Kuva: Teeseremoniassa
Koska halusimme kokea myös tuon tunteen olla täynnä mysteereitä ja näyttää elegantilta, kokeilimme myös Geishana oloa. Meidän laitettiin kauniiksi omassa salongissa. Kimonon ylle pukeminenkaan ei ollut mikään yksinkertainen asia, vaan vei noin vartin verran aikaa! Kun olimme suoriutuneet tästä osiosta ja pääsimme vihdoin kadulle kokeilemaan, jos osaisimme liikkua kyseisessä asusteessa, ohikulkijat tulivat kyselemään meiltä "saako ottaa kuvia geishoista?". Toki kuvia sai ottaa, mutta saa kyllä olla jonkin verran ottaneena, että minä menen Japanilaisesta geishasta vaaleine hiuksineni :D No tässä kuitenkin jotain paloja siitä, kuinka onnistuimme (tai emme) Geishana olossamme...

Kamakura visit

Koska mulla on jäänyt huomattavan monta kokemusta listaamatta, aion nyt kertoa teille random palasia japanilaisesta elämästäni! Enjoy :)

Aloitan kertomalla luokkaretkestä Kamakuraan. Kyseinen paikka on kaupunki noin 2 tunnin matkan päässä täältä kotitokiosta. Japanin historiassa on aikakausi (1180-1333), jonka nimi on "Kamakura period" juurikin tämän kyseisen paikan mukaan nimettynä. Tälläkään aikakaudella Kamakura ei tosin ollut ehdoton pääkaupunki vaan ainoastaan kilpaili Kyoton mahtia vastaan. Anyways... Meiän rakas yliopisto tarjosi meille tilaisuuden tutustua tähän nykyään suosittuun turistikohteeseen!

Matkamme ensimmäinen etappi oli pieni temppeli, jossa meidän oli määrä suorittaa Zazen harjoitukset. Kyseinen "urheilulaji" saa nimensä sanoinsta "Za" jonka merkitys on istuminen, sekä "Zen" mikä meinaa keskittymistä/meditaatiota. Kyseessä on siis buddhalaisuudesta vaikutteita saanut meditaation muoto. Harjoitukset suoritetaan puolen tunnin meditaatiotoveina, joiden välissä on noin 3-5 minuuttia aikaa jaloitella ja palautella jäseniä paikoilleen. Säännöthän menee seuraavasti:1)kotroloi kehoasi 2)kontroloi hengitystäsi 3)kotroloi mieltäsi. Käytännössä homma siis luistaa niin, että kun menet sisään temppeliin niin turpa pitää pitää tukossa seuraavat pari tuntia. Kun löydät itsellesi paikan, siinä tulee istuutua lootusasentoon ja pysyä hievahtamatta. Kun harjoitus alkaa, sen tarkoituksena on pysähtyä ja pysäyttää maailma, joten hengityskin pitää pyrkiä lopettamaan. Hengityksiä pitää laskea koko ajan 1-10:een, ja mestarit kuulemma onnistuvat hengittämään vaan yhden kerran kahdessa minuutissa. Kysyin opelta onko silmien räpäytys OK, ja se sentään oli. Mutta annas olla jos suljet silmät! Se tulkitaan nukahtamiseksi ja nukkuvia läimästään puukepillä täysiä selkään! JA SE SATTUU!!!

Kuva: Temppeli, jossa suoritimme Zaxen harjoitukset

Me tehtiin kaksi kertaa puolen tunnin treeni. Tarkoituksena siis istua paikalla, liikkumatta, hengittämättä ja ajattelematta. Eka kerta oli vaikea, koska jaloissa ei ollut verta ekan 5 minuutin jälkeen. Minulla oli kuitenkin sattunut parempi asento, kun vieressä olevalla kaverilla, jonka jalat olivat violletit tämän puoltuntisen jälkeen :D Toinen kerta oli paljon helpompi, ja aloin jopa tykätä tästä lajista :) Voisin kokeilla jatkossakin, rauhottaa kummasti! Hauskaa oli, että koska temppelin etuseinä oli avoin, aina aika ajoin turistit kävivät ottamassa meistä kuvia! Koska silmiä ei saa liikuttaa ja ympärillä oleva maailma pitäisi pystyä sulkemaan pois, en kuitenkaan voinut katsoa heidän reaktioitaan, mutta naurusta päätellen olimme huvittava näky! Eurooppalainen nuoriso meditoimassa buddhatemppelissä, kaikki liikkumattomina patsaina...

Kuva: Mallioppilas tekemässä zazenia :)

Matkallamme vierailimme myös muutamissa erittäin kauniissa temppeleissä ja Daibutsulla ei jättiläismäisellä Buddhapatsaalla. Luokkaretki on luonnollisesti oppimista varten :) Joten meidät oli jaettu pareittain japanilaisten volunteerien kanssa. Niinpä Bussimatkat meni jouhevasti japaniksi rupatellen. Pelkäsin kyllä etukäteen, että vaikka kertoisin kaikki ruokalajit mitä olen syönyt matkan aikana (osaan sanoa japaniks "olen syönyt...") niin jutunjuuret kävisivät vähiin päivänmittaan, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka nopeasti päivä meni, ja kuinka kärsivällisesti japanilainen ystäväni Yukuri jaksoi kuunnella hoono japanii!
Kuva: Temppeleissä voi ostaa onnenkeksejä ilman keksiä, eli ennustuksia tulevasta. Jos lappu ennustaa huonoa onnea, tulee siitä hankkiutua eroon ylläolevalla tavalla. Itse nostin lapun, jossa oli toisiksi huonoin mahdollinen ennuste... :/
Kuva: Minä ja volunteerini Yukari!
Kuva: Daibutsu eli jättiläismäinen pronssinen buddhapatsas

Kuva: Engajuki temple

My first tourist week in Japan :)

Hei Duudsit, Päivää Japanista!!!

Olen tässä kuluneen muutaman viikon aikana kokeillut erilaisia uravaihtoehtoja täällä suurkaupungissa. Perjantaina teimme luokkaretken paperitehtaalle, jossa pääsimme jokainen omine kätösimme kokeilemaan perinteisen Japanilaisen paperin valmistusta. Jokainen meistä siis valmisti yhden arkin Washi -paperia. Kyseinen paperi on erittäin vanhaa Japanilaista paperia, joka näinä päivinä on myös erittäin hyvällä hinnalla myytävää. Tämä johtuu siitä, että joka ikinen kappale valmistetaan "home made":na. Kysyimme henkilökunnalta, että kauan yhden ison paperin valmistus värityksineen kestää ja vastaukseksi saimme "noin kolme kuukautta, mutta vain siksi, että valmistajat ovat kotiäitejä. Heillä on niin paljon luppo aikaa päivisin, että he voivat intensiivisesti valmistaa paperia. Muutoin paperin valmistukseen menisi vielä kauemmin." Jos rupeat miettimään tätä vastausta tarkemmin, niin löydätkö siitä mitään huvittavaa?? No, voin auttaa: jos joku tekee tehtaalla töitä joka päivä monen monta tuntia, Euroopassa hänen ammattititteliksi kuvailtaisiin ennemminkin "tehdastyöläinen" kuin "kotiäiti". Täällä hierargia menee kuitenkin niin, että naiselle on noloa olla töissä, sillä miehen kuuluu elättää perhe. Jos nainen on töissä, se on vain naisen harrastus!! Voit siis sanoa, että teet joka päivä hampurilaisia koko kylälle, koska se on hyvä tapa täyttää vapaa aikaa :) Mutta et voi sanoa, että olet töissä Mäkkärissä...

Kuva: Jamel-san paperinteossa

Paperitehtaalla lopputuotteena on paperi, ja ihmiset jotka haluavat ostaa paperia ovat tyytyväisiä saadessaan sitä. Palveluiden tuottaminen on hieman hankalampi prosessi, kun palvelun tarkoituksena on tehdä asiakas iloiseksi ja tyytyväiseksi, mutta keinot on keksittävä itse. Rakas siskoni saapui Suomesta tarkastelemaan suurta maailmaa, ja minä koitin viikon verran toimia turistioppaana. Haasteena oli ehdottomasti se, että 7 päivää on erittäin lyhyt aika kaupungissa, jossa asuu pelkästään ydinkeskustan alueella 3 kertaa niin paljon ihmisiä kuin koko Suomessa yhteensä. Esimerkkinä voin kertoa, että mikäli menet täällä international kirjakauppaan ja haluat tarkastella matkaoppaita, Tokyosta kertoville kirjoille on varattu kokonainen kerros ja Suomen (siis koko maan) löysin yhtestä kirjasta, jonka nimi oli "Northern Europe", ja siinäkin kirjassa oli saatu aikaan kaikkine nähtävyyksineen vaan kymmenen sivun pätkä. On siis sanomattakin selvää, että mikäli Tokyon nähtävyydet vievät paperille kirjoitettuna yhden kokonaisen kerroksen verran tilaa, ei niitä voi kahlata parhaallakaan onnella läpi viikossa.

Turistioppaan tehtävä oli kuitenkin langetettu minulle, joten tein parhaani ja valitsin nähtäväksi sellaisia paikkoja, mitä parhaaksi näin :) Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Odaibaan. Se on tekosaari hieman etäänpänä Tokyon keskustasta, johon pääsee vain monoraililla ja veneillä. Se on rakennettu lähes kokonaan entertaiment centeriksi, joten siellä riittää nähtävää!!! Me valitsimme retkellämme mennä käymään TV-buildingissa, muutamassa shopping mallissa, reivi festareilla (vain ulkopuolella kurkkimassa... Aika sairasta menoa!!!), Toyotan autocenterissä ja maailman korkeimmassa maailmanpyörässä. Eniten ylpeä olen viimeisestä kokemuksesta. Korkeanpaikankammoisena päätin olla ajattelematta liikoja tätä "maailman korkein"-kohtaa, mutta silti lähes koko menomatkan pyörän korkeimpaan kohtaan päädyin makaamaan laitteen pohjalla, etten näkisi ulos. Ylhäällä Laura ja Antony kuitenkin pakottivat minut katsomaan myös ulos, ja näky oli mitä uskomattomin. Tästä härdellistä näkee melkeen koko Tokion yli ja öiseen aikaan valaistus on aivan upea!!! Ulos katsottuani en enää sulkenut silmiäni :)

Kuva: Maailman korkein maailmanpyörä Odaipa, Tokyo, Japan
Kuva: Näköala maailmanpyörästä (jossain noin korkeimmassa kohdassa...)
Kuva: 1700-luvun tyyliin rakennettu Shopping mall, johon on maalattu aivan oikean näkönen taivas
Kuva: TV building ja pari turistia :)

Yhtenä poppoomme retkikohteena oli mikäs muukaan kuin Disney land! Lasten paratiisiin oli tänä kyseisenä päivänä saapunut muutama muukin ihminen, joten jonot olivat paljon massiivisemmat kuin edellisellä vierailullani. Poppoomma pääsi kuitenkin nauttimaan muutamasta laitteesta, muutamasta paraatista ja poseeraamaan piirrettyjen kanssa :) Kaikki tämä takasi meille oikein mukavan ja hauskan päivän satumaailmassa!

Kolmas päiväretkemme suuntautui Yokohamaan. Tämä retki oli mielenkiintoinen, sillä se poikkesi hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Yokohamahan on kuuluisa sen kauniista rannikkoalueesta ja satamasta, sekä satamaa ympäröivistä puistoista. Matkapäivämme ilma oli kuitenkin sateinen ja tuulinen, joten päädyimme seisomaan rannalla ja kuvittelemaan sen kauniiksi aurinkoisella säällä. Emme kuitenkaan jääneet toimettomiksi, vaan päätimme kuluttaa aikaamme tehden jotain mukavaa! Mikäs voisikaan olla mukavampaa kuin syöminen, joten ostimme liput Japanin parhaimmassa China townissa sijaitsevaan kiinalaiseen buffettiin! Paikka toimi niin, että saimme menun, jossa oli 100 ruokalajia ja niitä sai sitten tilailla ja popsia niin kauan kuin jaksoi vain paikassa pehvaansa kuluttaa. Koska ilma oli mitä oli, mehän jaksoimme, ja kolmen tunnin aikana saimme arviolta noin 15-20 ruokalajia tuhottua. Tämän jälkeen kävelymme tuloksena löysimme viihtyisän ostoskeskuksen, josta löysimme tuliaisia ja STAR BUCKSIN! Istuskelimme kahvilassa lämmittelemässä ja kerroimme Antonylle asioita Suomesta. Kyseessähän on hieno maa, joten juttua riitti ;) Iltamme huipentui Cats musikaaliin, joka oli (vaikkakin japaniksi) todellakin kokemisen arvoinen!!! Suosittelen kaikille!
Kuva: Yokohaman rannikkoalue
Kuva: Kauppakeskus ja loputtomat halloweenkojut
Kuva: Cats musical in Yokohama

Lauran matka Tokyoon sisälsi toki muitakin ihanaisia seikkailuja, mutta ne jääkööt nyt tällä kertaa osa 2:sen salaisuuksiksi ... Toivon, että lyhykäinen urani matkaoppaana oli erittäin onnistunut ja asikas oli tyytyväinen ;) Tämä myös siksi, että ensi viikolla saan uuden yrittämän, kun toinen Laura saapuu Tokyoon seurakseni!!! Pysykää linjoilla, HEIPS!